tiistai 4. lokakuuta 2011

Day 74: Hello New York!

Tämä aikaerohan tuntuu toimivan meidän eduksemme, kun nukuimme kunnon yöunet ja silti heräsimme jo seitsemältä. Iloa hieman pilasi se, että kummallakin oli järkyttävän paha päänsärky, varmaan lentämisen sivuvaikutuksia. Aamupalalla oli hieman erilainen meininki mihin Euroopassa on tottunut; kaikki ruoka lastattiin kertakäyttöastioihin (siis myös lautaset ja kahvikupit ja lusikat ja ihan kaikki), ja jokainen uusi satsi tietysti uuteen astiaan, näinpä sitten pöydillä notkui vuorellinen styroksia jokaisen ruokailijan jäljiltä. Tarjolla oli lähinnä sokerisia herkkuja, kuten muroja ja donitseja ja jättibageleita. Jopa murojen rusinat oli sokerihuurrettu. Tai sitten ne olivat niin vanhoja että olivat patinoituneet harmaiksi pinnaltaan. Kaikki roskat heitettiin iloisesti yhteen suureen jäteastiaan, kierrätyksestä ei tietoakaan.

Veri sokerista kohisten lähdimme tutustumaan New Yorkiin kävellen. Aloitimme matkan ylittämällä Queensboron sillan joka vei meidät Manhattanin saarelle. Siellä kävelimme 1. Avenueta pitkin alaspäin  tunnin verran ja hyppäsimme lopulta metroon ja huristimme sillä alas Manhattanin eteläkärkeen Battery Parkiin. Nousimme siellä ilmaisen Staten Island Ferryn kyytiin, ja saimme ihailla Vapaudenpatsasta lautalta käsin. Takaisin tullessa oli mukava katsella Manhattanin lähestymistä lautan etukeulasta käsin. Tuntui ihan mahdottomalta että niin pieni saari jaksaisi kannattaa kauhean korkeita vieri viereen rakennettuja pilvenpiirtäjiä. Nälkä alkoi jo kiusata, joten menimme Union Squaren Whole Foods Marketiin hakemaan lounasta mukaan. Se paikka olikin sitten taivas! Mahtava konsepti, ja tosi herkullisen näköisiä juttuja tarjolla huikeat valikoimat. Ostimme mangoproteiinipirtelön ja täytetyt burritot, ja söimme ne Union Squarella istuen ja ihmisvilinää katsellen. Yllättävän tavallisen näköisiä ihmisiä, olimme jotenkin kuvitelleet jotain muuta. Piristyttyämme palasimme metrolla Wall Streetille katsomaan Worl Trade Centerin muistopaikkaa, mutta harmiksemme sinne ei päässytkään ilman ennakkorekisteröintiä sisälle. Kävelimme sitten Broadwayta pitkin ylöspäin Union Squarelle, ja matkalla näimme pari mielenosoitusta ja hienoja rakennuksia. Ostimme vielä iltapalaa ja palasimme sitten hotellille, noin yhdeksän tunnin päiväretken jälkeen. Nyt väsyttää taas kovasti, varsinkin kun kello on tällä hetkellä puoli kuusi aamulla Suomen aikaa, joten parempi mennä nukkumaan.

Lähdössä tutkimusretkelle. Starting our exploration.

Ensi näkymä Manhattanille ylittäessämme Queensboro-siltaa. First glimpse of Manhattan when we cross the  Queensboro bridge. 

Pieni suuri Vapaudenpatsas lautalta nähtynä. Little big Statue of Liberty as seen from the ferry.

Paluumatka Manhattanille. Return trip to Manhattan.

Lähestyy... Getting closer...

Noin paljon rakennuksia noin pienellä saarella! So many buildings on such a small island!

Tyypillinen koju. Typical street vendor.

Uutta tornia rakennetaan vanhojen tilalle. A new tower is rising to replace the old ones.

Jännä pinta tässä pilvenpiirtäjässä. Interesting surface structure in this sky scraper.

Ilmeisesti joku oli ilmoittanut tulostani. Vannon ettei tätä ole photoshopattu. Apparently someone told I was coming... I swear I didn't photoshop this.

Vanhoja raketteja vai vesisäiliöitä? Old rockets or water tanks?

Ihan mieletön auringonlasku näkyi taas ikkunasta. Amazing sunset again from our window.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 74


Philomenon kieppui purppurapyörteessä ympäri ja ympäri. Angelica (eli Aarne) oli kadonnut jonnekin heti alkuvaiheessa. Philomenon tunsi itsensä merisairaaksi ja oli huolissaan dödönsä pettämisestä. Jonkin ajan kuluttua pyöriminen hidastui ja loppui sitten kokonaan jättäen Philomenonin leijumaan paikallaan. Yhtäkkiä oli aivan kuin jättimäinen linko olisi singonnut hänet valtavalla vauhdilla eteenpäin. Hän kiisi eteenpäin yhä kiihtyvällä vauhdilla ja pian hänen vaatteensa alkoivat savuta kitkan muodostaman kuumuden vuoksi. Hänen vauhtinsa kiihtyi koko ajan ja nyt vaatteet olivat palaneet pois jättäen Philomenonin alasti. Hänen matkansa pysähtyi äkisti johonkin hyytelömäiseen aineeseen. Philomenon rimpuili aineessa hetken aikaa päästäkseen vapaaksi ja hän oli juuri saanut toisen kätensä irroitettua, kun hän näki edessään valtavan kokoisen punaisen silmän. Philomenon kirkaisi ja hänen naamarinsa vaihtui Kelju K. Kojootin naamaan.


Mitä dödöä Philomenon käyttää?


Voiko hyytelöstä tehdä vaatteet?


Vastaukset näihin tytiseviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.



2 kommenttia:

Luu kirjoitti...

NYPD TARU! :D Mahtavata.

Tau kirjoitti...

Eikö ollutkin hassua?!! Meitä nauratti kauheasti. :D

Lähetä kommentti