Day 263: Back to Phnom Penh

Ja jälleen matkapäivä. Bussilla köröttelimme saman reitin (lähes ainakin) takaisin Phnom Penhiin, ja kuuden aikaan illalla olemme perillä. Maisematkin olivat samat, mitä nyt pysähdyime parilla eri asemalle kuin viimeksi. Asemalla myytiin kojuista kaikenlaista pientä purtavaa, eräs vanha rouva vieressäni osti pussillisen paahdettuja heinäsirkkoja välipalaksi, ja näin myös kokonaisia pikkulintuja päineen kaikkineen tarjolla muiden ötököiden lisäksi. Emme ostaneet välipalaa. Viihdykkeeksi bussissa näytettiin pari kiinalaista komediaa, joissa oli se hyvä puoli että ne olivat niin slapstick-huumoria ettei tekstitystä tarvinnut ymmärtääkseen juonen. Perillä koimme iloisen yllätyksen, kun guesthousemme emäntä oli muistanut  järjestää meille tuk tuk -kuljetuksen (siitä oli ohimennen puhetta pari päivää sitten emmekä muistaneet vahvistaa) eikä meidän tarvinnut miettiä sen enempää kyytijuttuja, mikä tuntui ihan siunaukselta nälkäisenä ja vessahätäisenä. Saavuimme alta aikayksikön Tattoohon, jossa majailemme loppuaikamme Phnom Penhissä. Tattoo on TAT Guesthousen sisaryritys, joita isännöi sama nainen eli Leng. Kävimme alakerran ravintolassa syömässä, aika mukavat perusannokset saimme ja mielestämme ruoka oli parempaa kuin TATissa oli, vaikka lista on ihan sama. Loppuillan vietimme nuhaa parannellen (miten tässä järjettömässä helteessä voi saada nuhan?!!) ja valokuvasaldoa järjestellen, joten käykääpä vilkaisemassa myös parin edellisen päivän postaukset, nyt on temppelikuvia katsottavana.

Bussimatkalla ehti miettiä ja havainnoida kaikenlaista. Angry Birds -kamaa näkyy täällä ihan älyttömän paljon paikallisten päällä, niin lasten kuin aikuistenkin. Näin myös pari vanhaa virttynyttä Nokian aurinkovarjoa ja matkalaukkua, mutta selvästikin se brändi on kadonnut katukuvasta kokonaan joka paikassa missä olemme pyörineet. Täällä näkyy vielä Nokian puhelimia, mutta Thaimaassa kaikilla oli jo älypuhelimet. Siis ihan kaikilla. Paikalliset ovat pukeutuneet helteessäkin aina pitkiin housuihin ja kauluspaitoihin, ja hyvin monella on muodikkaat farkut jalassa. Kovanaaman näköiset teinipojatkin leikkivät vauvojen kanssa ja huolehtivat hellästi pienistä sisaruksistaan. Mopojen päällä kulkee usein koko perhe kerralla, vanhemmat päissä ja lapset siinä heidän välissään, ja vielä vauva äidin sylissä ja pari riisisäkkiä jalkojen välissä. Bensa on yllättävän kallista, 5800 rieliä eli noin 1.5 US dollaria. Liikenesäännöistä ei pahemmin välitetä, sieltä ajetaan mistä mahdutaan. Autot tööttäävät torvea jokaisen ohituksen kohdalla eli siis jatkuvasti, tööttääminen on viesti että täältä tullaan ja torvet soivatkin koko ajan. Toisaalta kukaan ei toitota torveaan jos joku törttöilee liikenteessä, koska kaikki törttöilevät koko ajan ja vahvimman laki jyllää. Yllättävän sujuvasti liikenne soljuu kaikesta huolimatta. Ruoan hinta on lähes sama kuin Thaimaassa, ja länsimaisissa ravintoloissa on ihan törkeän kallista. Yli puolet väestöstä on alle 16-vuotiaita (tai oli vuonna 2010) ja sen kyllä huomaa. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja palvelu pelaa. Keskenään paikalliset voivat olla kovaäänisiä, mutta eivät vieraiden kanssa.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 263

Jupiterin viereen oli pysähtynyt valtava musta massa. Syvällä massan sisuksissa mustat varjot kiertelivät ympyrää. Ympyrän keskellä näkyi auto, jossa istui kaksi miestä ja yksi omituisen näköinen pitkähäntäinen eläin. Auto hidasti vauhtiaan ja varjot syöksyivät sen kimppuun.

Massakausi päällä?

Vastaus tähän massiiviseen kysymykseen ja paljon muuta painavaa asiaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.