torstai 12. huhtikuuta 2012

Day 265: Different part of the town

Olimme laiskoja emmekä jaksaneet lähteä kovin aikaisin liikkeelle. Puolustuksena sanottakoon, että taidan olla flunssassa eikä olo ollut paras mahdollinen. Halusin kuitenkin nähdä lisää kaupunkia, joten lähdimme hissukseen kävelemään uusille kulmille. Menimme Royal Palacen ohi ja mietimme pitkään, että menemmekö sisään katsomaan timantein koristeltua kultaista buddhaa, mutta koska kuvaaminen oli kielletty ja liput aika kalliit, päätimme panostaa ruokaan (yllätys!) ja jättää väliin kulttuurin. Kuljimme kovassa helteessä pitkin joenvartta, ja huomasi heti että olimme nyt aivan erityyppisellä alueella kuin missä guesthousemme sijaitsee. Oli siistimpää ja putiikit olivat hienompia, ja kadun varrella oli länsimaalaisia ravintoloita joihin kaupungin turistit olivat pakkautuneet. Me olimmekin vähän ihmetelleet, kun niin vähän näkyi länsimaalaisia, mutta täällähän ne kaikki olivat. Joenvarsi ja sen lähikadut ovat enemmän länsimaalaisia kuin muut osat kaupungista, ja sieltä löytyi kahviloita ja jäätelöbaareja ja muita ylellisyyksiä. Helteen näännyttäminä oli ihan pakko käydä istahtamassa ilmastoidussa Blue Pumpkin -jäätelöbaarissa, ja ottaa vähän sisäistä jäähdytystä samalla. Makuja oli tarjolla vaikka kuinka, valitsimme seuraavat: ginger and black sesame, four spices, coconut ja japanese green tea. Sortolan tilan jäätelöt ovat yhä maailman parhaat. Lounaalle menimme intialaiseen Sher-e-Punjabiin, ja täytyy sanoa että taisi olla pahinta intialaista mitä ikinä olen saanut. Minun annokseni muistutti lähinnä herne-maissi-paprika-pussin innoittamaa mautonta kastiketta, ja Karin mauttomassa punaisessa kastikkeessa lillui mauttomia juustonpaloja. Eikä koskaan aiemmin ole tarvinnut itse lisätä mausteita intialaiseen ruokaan, mutta nyt piti, ja ripottelimme pöytämausteita kastikkeiden sekaan siinä toivossa että niistä saisi edes jotenkuten syötäviä. Blääh-pisteitä moiselle moskalle! Ja paikkaa vielä kehuttiin maasta taivaaseen netissä, olipahan osoitus siitä nettiarviot pitää ottaa varauksella. Ruoan päälle kävelimme Central Marketiin katsomaan kuhinaa, ja aikamoinen meno siellä olikin. Sisällä myytiin lähiinnä koruja ja vaatteita ja kodin tarvikkeita, ulkopuolella oli ruokapaikkoja ja kukka-hedelmä-vihannes-kala-tiskejä. Ostimme tiukalta tädiltä pari kiloa hedelmiä, mangosteeneja ja rambutaneja. Ne mangosteenit ovat ihan älyttömän hyviä! Olimme lukeneet mainoslehtisestä että lähellä oli rommibaari, joten suunnistimme sinne ottamaan maistiaiset inkiväärirommista. Paikka avautui juuri kun pääsimme sinne, ja olimme ainoat asiakkaat, joten saimme tilaisuuden jutella ranskalaisen omistajan kanssa. Hän oli perustanut baarin viitisen vuotta sitten, ja teki itse eri makuiset romminsa valmiiseen Martiniquelaiseen rommiin. Inkiväärirommi oli tujua mutta hyvää, ja teki flunssapöpöille varmasti paljon vahinkoa. Näin vahvistuneena palasimme huoneeseemme toipumaan helteestä ja pötköttelemään.

Phnom Penhiä, joku pagoda. Phnom Penh, some pagoda.

Royal Palace.

Joenvartta. Riverside.

Joen varrella oli siistimpää ja selvästi turistisempaa kuin muilla alueilla. Along the river front the area was clearly more tidy and aimed at tourists.

Tuosta pitäisi päästä yli... We should be able to cross that...

Kukkakojut keskustorilla. Flower stands in the Central Market.

Sisällä torirakennuksessa oli ainoastaan korutiskejä. Inside the Central Market there was only jewellery stands.

Hedelmätorilta löytyi kaikkea kivaa, ostimme mangosteeneja ja rambutaneja. In the fruit market there was lots of interesting stuff, we bought mangosteens and rambutans.

Merenelävät. Seafood.

Inkiväärirommitujaus auttoi flunssan oireisiin. A smidgeon of ginger rhum releaved flu symptoms.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 265

Plungi käveli reippain askelin lähimpään asekauppaan Keihäskujalle. Kaupan nimi oli Taipuisa Tappara ja he mainostivat olevansa kaupungin suurin ja kaunein asekauppa. Plungi astui sisälle ja jäi ovensuuhun ihastelemaan kaupan laajaa ja monipuolista asekokoelmaa, kaiken lisäksi hinnatkin olivat erittäin kilpailukykyisiä. Kaupan myyjät olivat ammattitaitoisia ja kilpailuhenkisiä (tämän mainoksen tarjosi teille T&K productions). Plungi ei ehtinyt kauaa ihmetellä aseita, kun hänen luokseen tuli innokas myyjä. "Tuk-Tuk Sir? Suit? Drugs? Worthless badly made jewellery?", hän kysyi lipevällä äänellä. "No ei, kun aseita tulin katsomaan!", Plungi vastasi. "Aah, olet tullut aivan oikeaan paikkaan. Meillä on ase jokaiseen makuun. Ja tietysti erikoishinta juuri sinulle!", myyjä sanoi, kädet täristen provision toivossa. "Tänne päin. Näen heti, että olet ammattilainen ja tarvitset ammattiaseen. Tässä meillä on juuri tullut lähetys lakritsapiippuja Porvoosta, tappaa taatusti talossa ja puutarhavajassa!" Myyjä katsoi toiveikkaana Plungia, joka puolestaan katseli lakritsapiippuja hämmentyneenä. Hän ei halunnut paljastaa tietämättömyyttään ja pelasi siksi aikaa sanomalla: "Öh, en tiedä. Olisiko teillä jotain vähän tulivoimaisempaa?" "Totta kai on, tänne päin. Huomaan, että olet tottunut vain parhaaseen!", imarteli myyjä häpeämättömästi.

Mitä myyjä seuraavaksi esittelee?

Selleriäkö?

Pitäisikö Plungin suosiolla ostaa lakritsapiippuja?

Vastaukset näihin makeisiin kysymyksiin ja paljon muuta juurevaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti