Day 275: Sunday Walking Street Market

Normiaamun jälkeen lähdimme kävellen Nimmanhaemin kadulle noin parin kolmen kilometrin päähän. Siellä oli trendikäs alue kauppoineen ja halusimme nähdä miten se erosi Old Townista. Tällä helteellä oli ehkä tyhmää lähteä kävellen, hikihän siinä tuli, mutta kävellen vaan näkee niin paljon paremmin mitä kaikkea matkan varrelta löytyykään. Hieno valkoinen temppelialue jäi vasemmalle puolellemme, ja oikealla oli yliopistokampus. Osa Chiang Main elävyydestä varmasti selittyy sillä, että tämä on yliopistokaupunki. Ei se Nimmanhaemin katu olisi kyllä ollut hellekävelyn arvoinen, melko iso ja liikennöity tavallinen katu se vain oli. Tosin siltä erkani paljon pieniä katuja, joiden varrella näytti olevan putiikkeja ja kahviloita, joten ehkäpä alueen viehätys onkin juuri noilla sivukaduilla. Emme jaksaneet lähteä tällä helteellä kaikkia sivukatuja kampaamaan, mutta parilla kävimme pyörähtämässä. Harmi kyllä muuten niin hyvä Chandlerin kartta oli ajastaan jäljessä ja monet putiikeista oli suljettu. Kartassa kyllä varoitettiinkin, että Chiang Mai muuttuu niin nopeasti, että kukaan ei pysy perässä, ja sen kyllä huomasimme; melkein kaikki erikoiskaupat joita olimme tulleet katsomaan oli lopetettu. Jäi vähän kaivelemaan, että mitä ne sellaiset leijuvat taikakeijukaiset olivat, mutta en varmaan koskaan saa tietää kun sekin kauppa oli lyönyt ovensa kiinni. Kävimme syömässä lounaan kahvila-ravintolassa ja jatkoimme sitten kierrostamme alueen toista puolta takaisin kohti Old Townia. Matkan varrelle osui iso tavaratalo ja kauppakeskus, jossa viimein näimme ensimmäisen kunnon ruokakaupan ja hyvän valikoiman herkkuja (paitsi suklaata). Kuumuus otti veronsa ja viimeisillä voimilla raahauduimme ilmastoituun huoneeseemme lepäämään ja skypettämään.

Sunnuntai-iltaisin Chiang Main Old Townin Ratchadamnoen-katu suljetaan ja sille ja lähikaduille nousee kojuja kuin sieniä sateella. Oli outoa tupsahtaa omalta hiljaiselta sivukadultaan täyteen markkinahumuun. Emme osanneet kuvitella että markkinat olisivat niin suuri tapahtuma, ja odotuksemme olivat paljon vaatimattomammat. Alue oli niin iso ja niin täynnä myyjiä ja ihmisiä ja vihreitä purevia pikkumäkäräisiä, että emme jaksaneet edes koluta kaikkea läpi. Kävimme illallisella ja kuljeskelimme vielä jonkin aikaa markkinoilla, mutta siinä vaiheessa kun tavaroiden runsaus alkoi käydä väsyttäväksi ja silmissä vilisi, päätimme palata huoneeseemme. Kaikkea mahdollista oli kaupan vaatteista ruokaan ja käsitöihin, ja kadun varsilla oli riveittäin nojatuoleja joilla väsyneet turistit ja paikallisetkin lepuuttivat itseään jalkahieronnassa. Harmi että omat koivet olivat niin hikiset ettei niitä iljennyt tarjota kenellekään hierottavaksi.

Smoothie Blues: 2 x green curry with tofu, 2 x mango blueberry smoothie; 240 bahtia (5.9 euroa)
Hot Chilli: fish and coconut with rice, spicy thai sausage with rice; 230 bahtia (5.6 euroa)

Iso temppelialue. A big temple area.

Nimmanhaemin katu. Nimmanhaem Street.

Hauska aita. Clever fence.

Palveluksia tarjolla. Erityisesti jättäisin maistamatta laitimmaisen tuskaa lupailevan lettusen. Favors available. Especially I would skip the last one that promises pain.

Niin hieno jättirobotti kaupassa että oli pakko ottaa kuva. So cool giant robot in a shop that I had to take a picture.

Sunday Walking Street Market.

Kaunis auringonlasku markkinoilla. Pretty sunset at the market.

Myös temppelialueilla oli markkinahumua. The market had spread also in the temple areas.

Herkullista kalaa illallisella. Delicious fish dor dinner.

Mausteista thai-makkaraa. Spicy thai sausage.

Ruuhkaa. Rush hour.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 275

Aalto, joka oli seurausta kahden eri linnunradan sekoittumisesta oli saavuttamassa Jupiterin. Aalto oli edennyt nopeasti ja tehokkaasti ja jättänyt jälkeensä tuhoa ja kaaosta. Ja myös paljon ruokaa, jostain syystä aalto muutti suurimman osan planeetoista ruokatarvikkeiksi. Kaiken lisäksi vieläpä erittäin hyvälaatuisiksi valmisruuiksi ja monipuolisiksi raaka-aineiksi. Aalto oli juuri iskeytymässä Jupiteriin, kun se pysähtyi planeetan ulkopuolella olevaan valtavaan mustaan massaan. Massan sisältämä vastavoima oli tasapäinen aallon voiman kanssa saaden aikaan harvinaisen fyysisen ilmiön  latinankieliseltä nimeltään totaalistoppius. Kahden maailmankaikkeuden sekoittuminen pysähtyi ja mustan massan sisällä kaikki jähmettyi paikalleen. Varjot olivat juuri kiinnittäneet nosturin koukun Svalbardin paidankaulukseen (taattua armeijalaatua) aikomuksenaan nostaa hänet ylös. Samaan aikaan Svalbard pelasi virtuaalipasianssia. He kaikki pysähtyivät paikoilleen kuin postmodernistisessa performanssissa konsanaan. 

Miten tässä nyt käy?

Kumpi voima on vahvempi?

Saako Svalbard koskaan pasianssiansa läpi?

Vastaukset näihin herttaisiin kysymyksiin ja paljon muuta patalaiskaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.