Day 271: Arriving to Chiang Mai

Juna saapui Chiang Maihin kahdentoista aikoihin, parisen tuntia myöhässä. Jännää oli se, että jo lähtiessä junamiehet tiesivät melko tarkkaan sapumisaikamme, vaikka lähdimme ajoissa. Junan vauhti oli todella hidas, sitä kuvastanee se että noin 700 kilometrin matkaan kului huikeat 16 tuntia! Ja koko tämä aika hirveässä viemärin löyhkässä. Oli ihanaa päästä junasta pois, vaikka vastassa olikin kauhea tuk tuk -miesten rivistö. Sovimme Deanin ja Rowenan kanssa, että jaamme taksikulut ja he päättivät tulla tsekkaamaan meidän majapaikkamme, josko sieltä löytyisi heillekin huone yhdeksi yöksi. Ensimmäinen tuk tuk -kuski pyysi ihan kiskurihintaa kyydistä, eikä hvyäksynyt tarjoustamme. Takarivissä oli yksi kuski, joka viittoili meitä seuraamaan häntä ja pääsimme sitten jaetun taksin kyydissä majapaikkaamme Mini Costiin. Matkatoverit saivat myös huoneen täältä, joten tyytyväisinä pääsimme kaikki siistiytymään matkan jäljiltä. Aivan hirveä nälkä oli jo, viimeksi olimme syöneet edellispäivänä. Kysyimme emännältä suosituksia ravintolasta ja hän ohjasi meidät läheiseen Sailomjoyhin, josta löysimme myös matkakumppanimme lounaalta, suosituksen perässä hekin sinne olivat tulleet. Ruoka oli hyvää ja edullista, ei mitään valittamista. Kävimme vielä kaupassa hakemassa vettä ja tulimme sitten huoneeseemme palautumaan paremmin matkasta. Illan päälle lähdimme tutustumaan Chiang
Maihin kävellen. Kaupunki vaikutti oikein symppikseltä ja rauhalliselta Bangkokin jälkeen, liikennettä ei täällä Old Townin muurien sisäpuolella ollut juuri nimeksikään. Alueella on paljon temppeleitä ja kävimme tutustumassa pariin niistä. Maleksimme katuja pitkin hissukseen ja nautimme rauhallisesta illasta. Illallisen menimme syömään Jerusalem Falafeliin, ja aivan mahtavan isot annokset saimme eteemme, joten muuta ruokaa ei tänään enää kaivattukaan. Kuljimme hiljalleen takaisin guesthouseemme miettimään järjestelyjä loppuajalle, ja päätimme olla lähtemättä enää rantakohteisiin vaan vietämme loppuajan Bangkokissa lepäillen, syöden ja shoppaillen. Sen verran näköjään reissuväsymys vaivaa, ettei yhtään innostanut ajatus bussimatkasta jonnekin, vaan hotellin uima-allas saa toimia rannan korvikkeena. Päätä täytyy tyhjentää välillä, että sinne mahtuu uusia säkenöiviä innostuksen kipunoita.

Sailomjoy: 2 x kana-ateriat, 2 x mango sticky rice; 200 bahtia (4.95 euroa)
Jerusalem Falafel: 2 x chicken wrap + falafelannos; 500 bahtia (12.35 euroa)

Salomjoyssa oli hyvät ja halvat sapuskat. Salomjoy had good food and cheap prices.

Värikkäitä juttuja temppelin sivulla. Colourful things beside a temple.

Temppelin katosta roikkui tällaisia. These were hanging from the temple ceiling.

Wat Chedi Luang temple.

Hienot lohikäärmekaiteet. Beautiful dragon balustrade.

Another temple.

Olipa outoa nähdä graffiteja täällä temppelien ja vanhojen asioiden tyyssijassa. It felt weird to see graffitis in this area of temples and all things old.

Chiang Mai, Old Town. Rauhalliset kadut. Peaceful streets.

Herkullista kanaa iso läjä. Big pile of delicious chicken.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 271

Seuraavaksi myyjä ohjasi Plungin myymälän takaosaan. Siellä hän pysähtyi korkean hyllyn eteen. "Tässäpä meillä ase tosimiehelle! Tadaa!", myyjä sanoi teeskennellen innokasta Oscarin arvoisesti. Myyjä piti kädessään sunnuntaihesaria (kuukausiliitteen kera). "Jaa niin, onhan tuo tosi hyvä. Käytin tuota samaa aikanaan Kuun taisteluissa!", Plungi rehenteli. "Mutta eihän Kuussa ole elämää?", myyjä ihmetteli. "Niin, ei ole enää. Kuten sanoin, tuo oli tehokas ase!", Plungi vastasi polleana. "Ajattelin kuitenkin tällä kertaa jotain erilaista?" "Totta kai. Ymmärrän täysin!", vastasi myyjä, joka ei ymmärtänyt eikä välittänyt. "Tänne päin. Luulen, että nyt meillä on juuri oikea ase sinulle!" Myyjä ojensi Plungille sinisen vaahtomuovisen uimanuudelin. "Creme de la creme nykyaikaisissa aseissa!", myyjä esitteli nuudelia valehdellen häpeämättömästi. "Kauden muotiväri ja se sopii sinun hipiääsi erinomaisesti!" Plungi otti nuudelin käteensä ja huomasi pitävänsä siitä. Hän heilutteli nuudelia kokeeksi muutaman kerran ja matki samalla lasermiekan ääntä. Tämä sai hänet tuntemaan itsensä aidoksi jediritariksi ja hän näki mielikuvituksessaan itsensä universumin sankarina ja pelastajana. Myyjä katseli toiveikkaana Plungin lapsellista toimintaa ja vähämielistä ilmettä. "Miten on, tehdäänkö kaupat?", hän kysyi.

Tekeekö Plungi kaupat?

Vai haluaako hän vielä miettiä ja katsella lisää aseita?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.