Day 277: Back to Bangkok by night train

Minulla oli tänään puoli yhdeltätoista hieronta Lek  Chaiya -nimisessä nerve touch -hierontaan erikoistuneessa paikassa. Olin varannut puolentoista tunnin kokovartalohoidon ja se maksoi 550 bahtia, noin 13 euroa. Hieronta oli hyvä, muttei täysin tuskaton. Vanha pikkuinen rouva käänteli ja väänteli kroppaani ja paineli hurjan voimakkailla näpeillään ja varpaillaan sieltä täältä, ja välillä otteet kyllä kävivät melkoisen kipeää mutta hyvällä tavalla. Kokemukseen kuului myös hieronta kuumilla yrttihauteilla, joiden tuoksu oli erittäin miellyttävä. Kun rouva koski ensimmäistä kertaa jäykistyneisiin hartioihini, hän voivotteli ja moitti minua kun olin ne päästänyt niin huonoon kuntoon. Sainkin sille alueelle superkovan käsittelyn ja nyt on toinen hartia ihan kipeä ja muutenkin kroppa aika jäykkä, mutta toivon että se on merkki parantumisprosessin alkamisesta. Hieronnan jälkeen kulutimme aikaa guesthousessamme ja lähdimme sitten syömään viimeistä kertaa lempipaikkaamme Sailomjoyhin, jonka mangoshakea tulee kyllä ikävä. Otimme tuk tukin rautatieasemalle ja ensimmäistä kertaa onnistuimme hieman tinkimään kuskin kanssa hinnasta, jee! Pian olikin jo junan lähtöaika, ja aloimme hitaan matkantekomme kohti Bangkokia. Meillä oli taas samat paikat, mutta eri vaunussa, ja niinhän siinä kävi että se viime kerralta tuttu löyhkä oli vastassa heti kun avasimme vaunun oven. Jos joku lukijoista matkustaa Thaimaassa makuuvaunussa, niin kuulkoon varoituksen sanan: ei kannata ottaa paikkoja 1-4, ellei halua kärventää nenäkarvojaan vahvassa ammoniakin tuoksussa. Loppuillasta lähimmät vessat otettiin pois käytöstä ja haju helpotti hieman. Saimme mukavaa juttuseuraa naapurihytin ranskalaisparista, ja myös kivoja vinkkejä Pariisia varten, aivan loistavaa. Yllättävän hyvin matka lopulta meni, saimme jopa torkuttua vaikkakin heräilimme vähän väliä kun uusia matkustajia nousi kyytiin ja naapuripedissä soi kännykkä pitkin yötä ja muuta sellaista junaelämään kuuluvaa kolinaa ja heilutusta.

PS. Carloksen tarina on taas ajan tasalla kirjailijan toivuttua kiireistä ja helteestä...

Carlos Drake, seikkailija

Luku 277

"Tehkäämme kaupat jalo myyjä. Montako kultarahaa haluat tästä aseesta?", kysyi Plungi, joka oli lukenut liian paljon muskettisotureita nuorempana. "No, jos nyt ihan tuo listahinta eli montakytyksrahaa!", vastasi onnellinen myyjä. Hän suunnitteli jo täyttä häkää miten hän parhaiten käyttäisi provisiorahansa ja meinasi melkein unohtaa rahastuksen. Plungi maksoi ja sai vielä kaupan päälle tyylikkään keltaisesta verkosta tehdyn kantopussin. Plungi lähti tyytyväisenä kaupasta nuudelipussi olallaan. Hän oli innoissaan ja hänen sormensa suorastaan syyhysivät päästä käyttämään nuudelia. Hän oli myöskin varma, että hänellä olisi paljon parempi ase kuin Chopstickilla. Raukkaparka tulisi todennäköisesti paikalle vanhan kuulakärkikynän kanssa. Plungi päätti kuitenkin olla herrasmies ja pilkata Chopstickia vain kohtuullisesti. Sillä hetkellä Plungi käveli juuri vanhan mummon ohi ja mätkäytti hetken mielijohteesta tätä nuudelilla päähän. Plungi heräsi tajuttomuudestaan, kun harmaa kulkukoira käveli hänen päältään. Plungin leukapieliä särki pahemman kerran ja hänen takapuolensa tuntui siltä kuin sitä olisi lyöty kymmeniä kertoja kävelykepillä (ja olihan sitä, opetuksena tässä on se, että älä koskaan aliarvioi vanhoja viattoman näköisiä mummoja). Tästä Plungi teki sen täysin kuvitteellisen päätelmän, että hän oli pelastanut vanhan mummon vahvasti aseistautuneelta barbaarilaumalta. Ja vaikka Plungi olikin vähän murjottu niin näkisittepä sen barbaarilauman. Plungi suuteli nuudelia ja ilmoitti mahtipontisesti: "Olet osoittautunut arvoisekseni aseeksi ja annan täten sinulle nimeksi Pling! Yhdessä me tulemme kulkemaan voitosta voittoon ja saamme vielä suuria aikaan! Tunnuslauseemme on oleva: Rohkeus, Uljaus ja Peräänantamattomuus!" Samassa ohikulkeva pulu hyökkäsi Plungin kimppuun saaden hänet juoksemaan henkensä edestä karkuun.

Onko Plungin selkäranka spagettia?

Ovatko hänen polvensa makaroonina?

Vai onko hän ihan täynnä pastaa?

Vastaukset näihin durumpitoisiin kysymyksiin ja paljon muuta vermicelliä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.