torstai 5. huhtikuuta 2012

Day 258: Khao San Road & Amulet Market

Olimme rantaloman jälkeen valmiita nauttimaan suurkaupungin vauhdista, ja innokkaina lähdimme aamupäivästä kävellen liikenteeseen. Kuumuuden ansiosta vauhti kuitenkin laantui aika nopeasti maleskeluksi. Oli ihanaa katsella menoa ja hyörinää ympärillä ja haistella katukeittiöistä nousevia tuoksuja, tuntui että olimme jälleen elementissämme. Kävelimme Khao San Roadin ja joenvarren ympäristössä, näin päiväsaikaan meno oli rauhallista ja monet ravintoloista ja baareista vielä kiinni. Kävimme syömässä porsaspalleroita nuudelikeitossa pikkuravintolassa, jonka näimme olevan täynnä paikallisia. Ystävällinen kokkirouva taisi katsella hikisiä naamojamme säälien, sillä hän haki jääkaapista kylmän banaanin ja leikkasi sen puoliksi meille jälkiruoaksi, ja sanoi "is free". Hyvältä se maistui, ja kiitimme kauniisti rouvaa. Kävimme välillä guesthousessamme lyhyellä tauolla silittelemässä paikan kahta siamilaista kissaa ja hoitamassa kyytejä sun muuta huomiseen liittyvää, ja sitten palasimme kuuman asvaltin pariin. Ensin kuitenkin vahvistimme kuntoa banaanipannukakulla, Karin mielestä parhaimmat mitä hän oli syönyt. Kävelimme joen rantaa myötäillen amulettimarkkinoille ja tutkimme siellä mitä kummallisimman näköisiä hyvän onnen tuojia. Tarjolla oli mm. muumioita, miekkoja, eläimiä ja peniksiä amuletin aiheina. Jatkoimme matkaa Grand Palacelle asti, mutta emme menneet sisään sillä sulkeutumisaika oli kohta käsillä. Kiersimme takaisin Khao San Roadin lähelle ja löysin vihdoin tavaratalosta pitkähihaisen paidan moskiittosuojaksi Cambodiaan, viime tippaan sanoisin. Kävimme taas pikavisiitin hotellilla, kuumuus pakotti päätä niin että piti napata buranaa. Ja sitten olikin aika taas syödä. 

Illan pimetessä päivällä niin rauhalliset kadut alkoivat vilkastua ja rastahiuksisia reppureissareita vilisi silmissä. Baarit olivat heränneet eloon ja neonvalot vilkkuivat iloisesti musiikin jytkeen ja katukauppiaiden huutelujen säestyksellä. Where are you from, Sir?!! Suit for you, Sir?!!! Tuk-tuk, Madam?!! Istahdimme hyvältä vaikuttavaan ravintolaan ja tilasimme kanaa ja paistettuja nuudeleita, maukasta perusruokaa. Sitten palasimme katsomaan, miltä kuuluisa Khao San Road näyttää illan tultua, ja petyimme kovasti. Tylsää katua vaelsi ees taas länsimaisia turisteja jopa vauvojen kanssa, ja krääsäkauppiaat tarjosivat t-paitaa ja kaikkea muuta mitä jo on nähty sataan kertaan muuallakin. No, yksi kauppatavara oli kyllä uutta; väärennettyjä papereita ja ajokortteja sun muita todistuksia oli tarjolla identiteettikriisistä kärsiville. Katu oli niin masentava turismin loukku, että lähdimme nopeasti pois. Päänsärky pakotti vielä päätä, joten palasimme loppuillaksi toipumaan omaan rauhaamme. Onneksi tulemme vielä takaisin Bangkokiin, tänään saimme vasta naurettavan pikkuraapaisun tehtyä. Ja me kun vielä tykkäämme kävellen tutustua paikkoihin, niin aikaa menee rutkasti pelkkään kulkemiseen. Bangkokissa onkin miellyttävä kulkea, sillä hyvää ruokaa on tarjolla joka puolella eikä nälkäisenä tarvi kärsiä askeltakaan. Meille sopiva ympäristö siis.

Joen varrella. By the river.

Veikeät patsaat ravintolassa. Funny statues in a restaurant.

Khao San Road päivällä: tylsä. Khao San road by day: Boring.

Mmm, herkkuja! Mmm, delicacies!

Guesthousemme söpö kisuli. The cute cat from our guesthouse.

Erikoinen otus. Weird creature, that.

Bangkok joen vastarannalla. Täytyy sanoa että olin kuvitellut sen olevan täynnä pilvenpiirtäjiä, mutta ne ovat varmaan toisessa kohtaa. Bangkok on the opposite side of the river. I have to say I thought it would be filled with skyscrapers, but they must be on another spot.

Amulet Market.

Grand Palace muurien takana. Grand Palace behind the walls.

Emme tienneet mikä paikka tämä oli, mutta kuvasimme kun muutkin kuvasivat. We had no idea what place this is, but we took a photo anyway because others did, too.

Kadut muuttuvat iltaisin kiinnostavimmiksi. Streets are more interesting in the evening.

Illallinen. Dinner.

Tuore kookospähkinä näyttää tältä. Fresh coconut looks like this. 

Khao San Road illalla: tylsä. Khao San Road in the evening: boring.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 258

Ona ja Matti ehtivät juuri ja juuri hypätä pois vaunujen kyydistä ennen kuin hirviö ahmaisi ne kokonaisena. Ona lähetti pikaisen tuhoamistaian kohti hirviötä mutta hämmästyi, kun taika kimposi pois tekemättä mitään vahinkoa. "Se on kovakuorirausku, normaalit taiat eivät pure siihen. Minulla on yksi keino, jonka pitäisi tepsiä!", Matti huusi Onalle. Hirviö ui jo kohti Onaa kita ammollaan, ilmeisesti vaunujen ja merihevosten syönti ei ollut riittänyt sammuttamaan sen nälkää. Matti kaivoi jostain lonkeroidensa piilosta jättiläiskokoisen monivärisen tikkarin ja heilutteli sitä edessään saaden tikkarista irtoamaan värikästä sokerilientä veteen. Hirviö pysähtyi ja teki tyylikkään U-käännöksen suunnaten kulkunsa kohti Mattia. Matti päästi otteensa tikkarista ja ui kauemmaksi. Hirviö nappasi tikkarin suuhunsa ja jäi imemän sitä autuas ilme rumilla kasvoillaan. "Lupa-Lupsilainen ikuisuustikkari, sen pitäisi kestää mainosten mukaan kymmenen vuotta, meille toki riittää lyhyempikin aika!", Matti sanoi. "Meidän pitäisi päästä tuonne vastapäiselle ovelle. Sieltä pääsemme syvemmälle aluksen sisään!" Matti ja Ona uivat (apunaan Onan propulsiotaika) lyhyessä ajassa ovelle ja sen toiselle puolelle. He uivat mutkittelevia käytäviä pitkin kunnes yksi käytävistä loppui paksuun läpinäkyvään lasiseinään. Seinän toisella puolella näkyi huone, jonka keskellä oli kojetaulu ja siinä kolme eriväristä nappia: punainen, keltainen ja vihreä. "Sagazam!", huusi Matti melodramaattisesti. Lasiseinä nousi ylös päästäen heidät sisään huoneeseen. Heidän uituaan sisään seinä laskeutui takaisin alas ja huone pimeni ja samaan aikaan kojetaulun nappeihin syttyi valot. 

Näytetäänkö Onalle ja Matille punaista valoa?

Yrittävätkö he läpi keltaisilla?

Vai pääsevätkö he vihreään aaltoon?

Vastaukset näihin valoisiin kysymyksiin ja paljon muuta napeilla pelaamista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Taas tulee nälkä noita kuvia kattoessa...

Tau kirjoitti...

On mennyt vähän ruokablogin puolelle tämä meidän homma... ;) koko ajan on nälkä! Onneksi ruoka on halpaa täällä, mutta kyllä taitaa kirpaista kun palaa Euroopan hintojen pariin.

Lähetä kommentti