lauantai 21. huhtikuuta 2012

Day 274: Day Market

Jiihaa, jaksoimme herätä ajoissa! Jonkinlainen saavutus sekin näissä olosuhteissa. Kantapaikkamme oli kiinni tänään, joten menimme aamupalalle meksikolaiseen ravintolaan, ja söimme niin tuhdit burritot ja chimichurrot että jaksoimme niillä eväillä iltaan asti. Kävelimme sitten karmeassa helteessä tutkimaan Day Marketia ja sen seutuvia. Siellä olikin koju poikineen ja ensimmäistä kertaa näin kangaskauppoja. Kivoja kankaita oli tarjolla suht edullisesti, mutta tällä kertaa mikään kuosi ei puhutellut tarpeeksi voimakkaasti. Kaupoissa käydessämme huomasimme hassun seikan: pohjois-thaimaalaiset ovat etelä-thaimaalaisia jäyhempiä ja ilmeettömämpiä. Hymy ei ole täällä niin herkässä mitä etelässä ollessamme koimme, ja myyjät eivät tuputa tuotteitaan, vaan jättävät asiakkaan oman onnensa nojaan ja puhuvat keskenään thain kielellä niinkuin muita ei olisi paikalla. Englantia ei tunnuta osaavan, ja kommunikointivaikeuksia oli monta kertaa, kun yritin kertoa myyjälle mitä etsin. Elekieleni herätti kummastusta, mitähän ne siellä yhdessäkin paikassa luulivat minun haluavan ostaa? Ensimmäistä kertaa törmäsin siihen, että myyjät sanovat "no" eivätkä halua myydä tuotteitaan tietämättömälle asiakkaalle; yleensähän tavara myydään vaikka se ei olisikaan sitä mitä asiakas haluaa. Eikä tämä ole missään nimessä valitus, kunhan totean huomaamamme erot aiempiin kokemuksiin. Ehkä täällä ollaan rehdimpiä ja ujompia, en tiedä. Hienoissa putiikeissa palvelu tuntuu olevan huonompaa kuin pikku kaupoissa, ja ynseät myyjättäret eivät välttämättä katso sinuun tai noteeraa läsnäoloasi edes maksutilanteessa, vaan raha otetaan vastaan pää kääntyneenä tovereihin päin juttelun hetkeäkään taukoamatta. Hassu juttu, muttemme siitä välittäneet sen kummemmin, tähänhän on jo tottunut Euroopassa ja on hyvä taas vähän harjoitella ettei tule shokkia sitten kotiin palatessa. ;) Nancy Chandlerin mainio kartta apunamme kiertelimme kiinnostavan tuntuiset kadut ja kaupat läpi, ja niinhän siellä vierähti koko iltapäivä, viiden maissa vasta palasimme tauolle. Tullessamme jäimme juttelemaan naapurihuoneen eläkeläispariskunnan kanssa matkustelusta pitkäksi toviksi, vanha herra oli nähnyt paljon kiinnostavia maita ja vieraillut mm. Kiinassa 70-luvulla kun rajat oli avattu. Pieni ukkoskuurokin siinä käväisi, mutta ei viihtynyt kauaa. Nälän alkaessa kiusata teimme helpon ratkaisun ja menimme eilen hyväksi todettuun japanilaiseen syömään nuudelikeitot.

Old Townia kiertävä muuri. The wall surrounding the Old Town.

Iso temppeli. A big temple.

Yllä olevan temppelin pihalla oli riisiä syövä Aku-patsas! Hyvänen aika! Oh my goodness, there was a rice eating Donald Duck statue in front of the temple above.

Paikallisten kahviherkkukärry. A coffee delicacy cart loved by the locals.

Kangaskaupoissa oli sekalainen valikoima aarteita ja kauhistuksia. Fabric stores had a mixed selection of both treasures and horrible cloths.

Day Market.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 274

Ona oli hetken hiljaa ja mietti. Sitten hän sanoi: "Nyt riitti! Olen aivan liian vanha näihin hommiin. Otan lopputilin ja lähden Lousianaan tanssimaan can-cania!" Ona kääntyi kannoillaan ja asteli pois. Päästyään aluksen ulkopuolelle hän tilasi avaruustaksin ja oli hujauksessa Lousianassa heiluttelemassa hametta. Marilun ja Matti ottivat toisiaan lonkeroista kiinni ja lähtivät romanttisille treffeille galaksin hienoimpaan ravintolaan, pääsiäisaiheiseen El Trulliin. 

Can Ona can-can?

Tapaammeko Onaa enää?

Vastaukset näihin kantaaottaviin kysymyksiin ja paljon muuta kantikasta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti