Day 269: Central Shopping Area

Matkajärjestelyt loppuajalle pitäisi saada tehtyä, mutta mikään keksimistämme paikoista ei tuntunut innostavalta, ja aikaa kului turhaan surffailuun ja hermojen kiristymiseen. Äh, mitä sitä keksisi viimeiselle viikolle?!! Olimme ajatelleet mennä jonnekin suht lähelle rannalle lepäämään, mutta sitä sorttia on tehty jo riittämiin. Muitakaan ajatuksia ei tullut mieleen, kohta käy vielä niin että vietämme viikon rantaloman Bangkokissa jossain hotellin altaan reunalla... Surffaukseen kypsyttyämme lähdimme tuulettumaan Central Shopping Arealle, isojen hienojen tavaratalojen keskittymään. Alueella oli myös pieniä kojuja ja kauppoja sivukujilla, joita oli kiva kuljeskella ilman kummempaa määränpäätä ihan vain katselemassa. Ihania vaateputiikkeja tuli vastaan; koot olivat vain harmillisen pieniä, tuskin tehty länsimaiseen mittaan. Napakymppi löytyi Siam Paragonin kellarikerroksesta: jättimäinen food court täynnä itämaisia gourmet-herkkuja!  Mangopirtelö ja vihreä tee -pehmis maistuivat ihanan raikkailta helteen jälkeen. Emme malttaneet lähteä millään pois sieltä, vaan kiertelimme kaikki hyllyjen välit ja kävimme välillä syömässä vietnamilaista ruokaa. Illalla hotellissa nautiskelimme vielä japanilaista tummaa suklaata (joka on yllättävän pehmeää ja hyvää) käsipyykkäyksen ja nettisurffailun lomassa. Herkkusuiden paratiisi tämä Bangkok kyllä on.

Hachiban Ramen: 2 x ramen, 1 x fried pork dumplings; 196 bahtia (4.9 euroa)
Pho: 2 x lemongrass chicken with rice vermicelli; 236 bahtia (5.85 euroa)

Mahtava herkkukeidas Siam Paragonin alakerrassa! Awesome gourmet food court in the basement of Siam Paragon!

Central Shopping Area by night.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 269

Kojetaulun valot sammuivat ja taulu laskeutui pois näkyvistä. Takaseinään aukeni ovi, josta tuli esiin mitä söpöin vaaleanpunainen tyttömustekala. "Wuhuu! Wauwauyipyipauuuuuuuuuuu!", kiljaisi Matti ja meni aivan sekaisin. Hän juoksi ympäri kammiota ja päätyi lopulta umpisolmuun Onan jalkojen juureen. Onan selvitellessä Mattia auki tyttömustekala tuli hiukan lähemmäksi ja sanoi hunajaisella äänellä: "Hei nimeni on Marilun mutta minut tunnetaan myös Oraakkelina!" Marilun räpsytteli pitkiä silmäripsiään ja sai Matin menemään entistä pahemmin solmuun. "Sinäkö olet Oraakkeli? Luulin, että olisi vaikeampi löytää sinut! Oletettavasti et ole aikaisemmin tavannut Mattia?", Ona kysyi. "Olen toki mutta eri hahmossa. Tämä on todellinen hahmoni. Matti on löytänyt minut monta kertaa ja hän vaikutti niin kiinnostavalta, että päätin pyytää häntä treffeille kanssani ja näyttäytyä omana itsenäni. Ilmeisesti se oli hiukan liikaa!", Marilun sanoi katsoen Mattiin. Ona heitti selvittämistaian ja Matti pääsi solmustaan. Hän oli edelleen punainen kasvoiltaan mutta pystyi jo hillitsemään itsensä. "Tiedät varmaan miksi olen tullut luoksesi?", Ona kysyi Marilunilta. "Tietysti! Annan sinulle vastauksesi, jos sitä haluat, mutta minun täytyy varoittaa sinua siitä, että vastauksella on kova hinta!", Marilun sanoi. "Mitä siis tahdot maksuksi?", Ona kysyi. "Maksu ei tällä kertaa ole minulle vaan eräälle toiselle enkä voi lausua sitä ääneen. Projisoin sen sinulle suoraan telepaattisesti!", Marilun sanoi. Hän suoritti projisoinnin ja Onan kasvot valahtivat aivan valkoisiksi.

Paljonko maksaa?

Onko Onalla tarpeeksi pätäkkää?

Entä fyffeä?

Tuohta?

Massia?

Hynää?

Kahisevaa?

Fyrkkaa?

Hilloa?

Vastaukset näihin rahakkaisiin kysymyksiin ja paljon muuta kallista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.