Day 257: Traveling to Bangkok

Tämä päivä meni täysin paikasta toiseen siirtymisessä. Lähdimme aamuvarhaisella guesthousestamme pikkubussilla lauttarantaan ja katamaraanin kyytiin. Alus kiersi Koh Phanganin, Koh Nanguyan ja Koh Taon kautta ja vei saarille päiväretkiläisiä snorklaamaan. Oikein kivoilta saaret näyttivätkin, teki mieli itsekin hypätä kyydistä ja jäädä polskimaan vihreään mereen. Neljän tunnin lauttamatkan jälkeen pääsimme mantereelle Chumphornin satamaan, jossa oli tunnin tauko. Tarjolla oli hulppeat yksi ravintolaa, joten eipä tullut valinnanvaikeutta. Yhden maissa lähdimme köröttelemään kaksikerroksisella turistibussilla kohti Bangkokia. meillä kävi hyvä tuuri ja saimme toisen kerroksen ensimmäiset paikat, joissa oli ylimääräistä jalkatilaa ja jopa vivulla toimiva jalkatuki tuolissa. Maisemat olivat melko tylsät, lähinnä viidakkoa ja enemmän tai vähemmän ränsistyneitä rakennuksia ja pieniä kyliä ja koiria, valtavasti koiria luikkimassa joka paikassa. Puolivälissä oli vessa- ja ruokatauko, ja sitten matka jatkui kohti suurkaupungin sykettä. Ilta pimeni ja rakennukset tien varrella suurenivat ja nykyaikaistuivat. Näimme pari isoa temppeliä ja buddhan patsaankin. Puoli yhdeksän jälkeen illalla saavuimme Bangkokiin, ihan aikataulussa. Tiesimme että bussi jättäisi ihmiset pois kyydistä Khao San Roadin, tuon paheiden kadun, lähettyvillä, ja olimme varanneet etukäteen yösijan samoista maisemista. Oli ihanan helppoa olla välittämättä taksikyydin tuputtajista ja kävellä kulman taakse parin korttelin päähän Fortville Guesthouseen. Saimme huoneemme, ja menimme saman tien kattoravintolaan syömään iltapalaa. Tänään emme jaksaneet lähteä katsomaan meininkiä, huomenna sitten uusin voimin.

Koh Samuista vielä sen verran, että vaikka me emme siellä juuri mitään tehneetkään, ei se suinkaan tarkoita että saari olisi ollut mitenkään tylsä paikka. Kaikenlaisia aktiviteetteja olisi ollut tarjolla, kuten snorklaus- ja sukellusretkiä lähisaarille, elefanttisafaria, muumioitunutta munkkia, vesipuisto ja useita hyviä rantoja vesiurheiluineen. Energisempi pariskunta olisi vuokrannut mopon ja ajellut saarta ympäriinsä ja käynyt katsomassa markkinat, vesiputoukset ja muut paikalliset nähtävyydet. Me emme tällä kertaa saaneet itsestämme irti mitään aktiivisuuteen haiskahtavaakaan, vaan uppouduimme hiljaisella tempolla soljuvaan laiskanmakeaan elämään. Mutta muitakin mahdollisuuksia siis on tarjolla Samuin saarella.

Katamaraanikyytiä odotellessa Samuin saarella. Waiting our catamaran ride in Samui.

Lauttaranta. Ferry beach.

Hei hei Samui! Bye bye Samui!

Koh Nanguyan. Hauska kivisisäänkäynti resorttiin, ja kapea hiekkasärkkä taustalla jota pitkin pääsi kävelemään viereiselle pikkusaarelle. Nice stone entrance to the resort, and narrow sand strip in the background across which you could walk to the small island right beside.

Jättimäiset kivenlohkareet Nanguyan saaren edustalla. Giant stones in front of the Koh Nanguyan.

Koh Taon satamassa. In the harbour of Koh Tao.

Koh Tao.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 257

Chopstick ja Plungi istuivat kaupungintalon portailla miettimässä, mistä he löytäisivät itselleen aseita. Joudan antamassa lapussa (jonka he vastoin käskyä olivat lukeneet heti) oli lukenut: "Litra maitua, ruisleipa, justoa, panaani, vesapaperi". Tästä he olivat päätelleet, että Jouda ei osannut oikeinkirjoitusta ja että hän oli melko varmasti jo täysin vanhuudenhöperö. Chopstick ja Plungi eivät kuitenkaan olleet uskaltaneet mennä takaisin kysymään oikeita ohjeita (heidän muistissaan oli vielä selkeänä Joudan heille antama selkäsauna). "Hmmm…", pohti Plungi. "Hmmm…", pohti yhtä ankarasti Chopstick. "HMMM…", he pohtivat yhteen ääneen. "Ha!", huudahti Plungi viimein. "Keksin!" Chopstick oli hetken näkevinään kirkkaana loistavan hehkulampun Plungin pään päällä. Hän pudisteli päätään ja katsoi uudestaan mutta ei nähnyt enää mitään. "Annapa kuulua sitten!", hän sanoi. "Menemme lähimpään asekauppaan katsomaan asevalikoimaa!", Plungi sanoi tyytyväisenä itseensä. "Luulenpa, että Jouda tarkoitti muunlaisia aseita, ei sellaisia mitä saa mistä tahansa asekaupasta", Chopstick vastasi. "Tehdään niin, että menemme kummatkin omille tahoillemme etsimään aseita ja tapaamme illalla tässä samassa paikassa. Voimme sitten vertailla tuloksiamme", jatkoi Chopstick jaaritteluaan. "Sehän sopii. Ja se, jolla on paremmat aseet, on kovempi kuin toinen ja muutenkin tosi hyvä!", vastasi Plungi taantuen äkisti ala-asteikäiseksi. "Sovittu siis! Nähdään illalla!", Chopstick vastasi lähtien liikkeelle. 

Löytävätkö Chopstick ja Plungi aseita?

Löytävätkö he takaisin kaupungintalolle?

Löytääkö kirjailija enää juoneen takaisin?

Vastaukset näihin hukattuihin kysymyksiin ja paljon muita löytöjä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija