Ihanaa että kerrankin lento lähti iltapäivällä eikä tarvinnut herätä turhan aikaisin. Hoidimme rauhassa aamuhommat ja kävimme syömässä possua ja riisiä aamupalaksi yhdessä eilisistä ruokapaikoistamme. Yhdentoista aikaan minibussi haki meidät hotellilta ja ruuhkaisia katuja pitkin ajelimme melko reipasta vauhtia kentälle. Pääsimme jonottamatta läpi passintarkastuksesta ja turvatarkastuksesta, ja olimme ennätysajassa sisällä. Hieman tunsin itseni pettyneeksi Bangkokin kentän tarjontaan, olin odottanut paljon isompaa aluetta ja enemmän liikkeitä, kun kirjoissa varoiteltiin että se on NIIN iso. Ei se ollut.
Phnom Penhin lento kesti noin tunnin, kone oli täynnä ja Air Asia hoiti hommat tehokkaasti ilman turhia tarjoiluja; mitään kurkunkostukettakaan ei jaettu ilman kortin vilauttamista. Perillä olikin sitten tosi kiva kävellä suoraan passintarkastukseen, kun olimme fiksusti hoitaneet e-visan etukäteen (kiitos Mikko vinkistä!). Taisimmekin olla koneen ainoat, kaikki muut jumittuivat visan hakujonoon. Olimme hetkessä ulkona kuumassa iltapäivän auringossa, mutta siihen ripeä etenemisemme tyssäsi. Olimme sopineet majapaikkamme kanssa noudon kentältä, mutta kyytiä ei kuulunut ja aikamme odoteltuamme hyppäsimme taksiin ja huristelimme Phnom Penhin läpi TAT Guesthouseen. Ensisilmäyksen perusteella Phnom Penh näytti rähjäiseltä mutta elämäniloiselta. Hyväntuulisia ihmisiä näkyi joka puolella, mieleen jäivät ne kaksi komeaa vartijaa jotka pelasivat palloa portin ulkopuolella. Saimme huoneemme vaikkei kukaan meitä osannut odottaakaan, emäntä kun ei ollut juuri nyt paikalla. Mutta se ei mitään haitannut, menimme kattoterassille syömään paikallista ruokaa, currya ja jotain kalaa, ja juttelimme pitkään mukavan vanhan rouvan kanssa, joka paljastui perheyrityksen perustajaksi. Nykyisin hänen miniänsä hoitaa tätä ja sisarguesthousea Tattoota. Yhteinen kattoterassi oli mukavan kotoisa tila, jossa pyöri perheen jäseniä ja muita vieraita. Olimme iloisia ettemme lähteneet kauemmas syömään, sillä pian alkoi sataa kaatamalla. Vettä tuli kuin aisaa, mutta vain hetken verran. Ruoka oli ihan hyvää kotiruokaa, ja edullista. Miniä Leng tuli myös paikalle illan päälle, ja saimme sovittua hänen kanssaan huomisen kuljetuksen Siem Reapiin ja asumiset siellä. Hieno homma!
Carlos Drake, seikkailija
Luku 259
Carlos käveli sumun keskellä vielä jonkin aikaa ennen kuin hän vihdoin saapui markkinoille. Markkina-alue oli laaja ja hiljainen. Carlos käveli hitaasti suljettujen kojujen välistä kohti alueen keskikohtaa. Pian hän näki edessäpäin ainoan auki olevan kojun. Myyjää ei näkynyt, mutta esillä oli surkea valikoima huonosti kudottuja villasukkia ja lapasia. Kojun katosta roikkui villahousut, joiden toinen lahje oli metrin pidempi kuin toinen. Villahousujen vieressä roikkui epämääräinen mytty, joka lähemmin tarkasteltuna paljastui villaiseksi kaulahuiviksi. Carlos pudisteli päätään ja kurkkasi tiskin taakse josko siellä olisi tuoli, jossa hän voisi istua odottelemassa. Sen enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun joku taputti häntä olkapäähän.
Kuka?
Mitä?
Häh?
Vastaukset näihin puolivillaisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti