maanantai 23. huhtikuuta 2012

Day 276: Wat Phra That Doi Suthep

Eilinen kuuden tunnin hellekävely vei näköjään voimat, kun tänään olemme olleet ihmeen lötköjä koko päivän, hyvä kun jaksoimme syömään raahautua. Tai no, syömään kyllä raahauduimme mielellämme, sehän on päivän kohokohta. Vanhoissa tutuissa ravintoloissa söimme vanhoja hyväksi havaittuja annoksia, nam. Kahvihetki myös vietettiin virkistymisen toivossa, mutta tällä kertaa sekään ei auttanut. Kun lähdimme ulos ensimmäistä kertaa, vastaan pöllähti oikein kuuma tuuli, joka kuivatti silmämunatkin. Hyvä ettei tänään ollut tarvetta lähteä kävellen mihinkään, sinne varmaan olisi läkähtynyt. Kävin varaamassa ajan nerve touch -hierontaan huomiseksi, ja vietimme siestaa kuumimman ajan päivästä. Neljän maissa lähdimme tien varteen pyydystämään song tao -yhteistaksia, ja saimme mielestämme hyvällä hinnalla, 400 bahtilla,  kyydin Wat Phra That Doi Suthep -temppeliin ja takaisin. Temppeli sijaitsee noin 13 kilometrin päässä läheisen vuoren rinteellä, ja sieltä avautuu hyvät näköalat alas Chiang Maihin. Matkalla kyytiin hyppäsi juoppo thaimies, joka jutteli kanssamme enimmäkseen thain kielellä mutta oli siellä seassa muutama englanninkielinenkin sana. Jostain hän meitä kovasti kiitteli ja nosti peukkua pystyyn, ja kysyi olimmeko pari, ja kun kerroimme että olimme niin näytti hyvin tyytyväiseltä ja nukahti. Ylhäällä temppelillä kävi ilmi että kuski oli myös kauppias, hänellä oli putiikki temppelialueella ja hän meni sinne töihin siksi aikaa kun odotti meitä takaisin. Me nousimme temppeliin johtavat 306 porrasta  ja näpsimme valokuvia kauniista alueesta ja ilta-auringossa hienosti hohtavista kultaisista rakenteista. Näköalatasanteelta näki hyvin allamme tasangolla leviävän kaupungin, vaikka ilma olikin utuinen. Temppeli olo hieno vierailukohde, ja siellä ylhäällä vallitsi kaunis ja rauhallinen tunnelma. Ilmakin oli raikkaampaa ja viileämpää kuin alhaalla kaupungissa. Kun pääsimme takaisin kaupunkiin, kävimme syömässä japanilaisessa ravintolassa illallista ja ihastelimme kotimatkalla hassua kuunsirppiä. Huomenna onkin sitten taas matkapäivä, palaamme yöjunalla Bangkokiin loppuajaksi, joten blogin päivittäminen ei varmaan onnistu ennenkuin perillä.

Kulkukoirat temppelin portailla. Stray dogs on the stairs to the temple.

Koko matkan ylös meitä saatteli hurjat lohikäärmekaiteet. All the way up we were guided by fierce dragon balustrade.

306 porrasta veivät ylös temppelille. Laiskoja varten oli myös cable car. There were 306 stairs to the temple. For the lazy ones there was a cable car available.

Ei noilla jumalillakaan vissiin aina niin hauskaa ole. It seems that gods don't enjoy themselves all the time.

Jackfruit tree.

Kaunis rauhoittumisalue. Pretty area for cooling down.

Muhkeaäänisiä kelloja ei saanut soittaa, mutta aika monet turistit silti kävivät niitä kilkuttamassa. It was not allowed to ring these bells, but still many tourists did.

Etteikö munkeilla olisi huumorintajua! Temppelin takana oli pieni puutarha minimunkkeineen.  Who said monks don't have a sense of humour! There was a small garden behind the temple with mini monks.

Näköalatasanne. Viewing platform.

Chiang Mai. Neliön muotoinen alue keskellä on Old Town. The square in the middle is the Old Town.

Dramaattinen taivas. Dramatic sky.

Temple area.

Aurngonlasku korosti kultaisia koristeita. Setting sun set off the golden decorations.

Kauniita kelloja roikkui temppelin katon reunasta, liekö siunauksia tai rukouksia?  Beautiful bells were hanging from the temple roof, I wonder if they were blessings or prayers?

Vinkeä kuunsirppi. Crazy moon.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 276

Eräällä kaukaisella suoplaneetalla pieni kivipatsas laski käsivartensa (pienet nekin) ja seisoi hetken hiljaa (pieni) pää kenossa aivan kuin pohtien jotain kiperää ongelmaa. Sitten patsas katosi.

Oliko patsaalla pieni ongelma?

Mihin patsas katosi?

Vastaukset näihin vähäpätöisiin kysymyksiin ja paljon muuta mitätöntä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Kuu on kellahtanu selälleen. Jos sitä väsytti?

Tau kirjoitti...

Ehkä se opetteli selkäuintia?

Lähetä kommentti