Day 266: Back to Bangkok

Olipa jotenkin ihan tyhjänpäiväinen päivä. Meillä oli lento myöhään iltapäivällä takaisin Bangkokiin, emmekä jaksaneet tehdä mitään, hengailimme vain guesthousessamme ja pakkailimme ja pötköttelimme riippukeinussa. Cambodiassa ja Thaimaassa alkoi tänään uuden vuoden juhlinta, joka kestää seuraavat kolme päivää. Phnom Penh oli todella hiljainen verrattuna muihin päiviin, liikenne oli hiljentynyt ja ihmiset lähteneet muualle lomailemaan. Lähes kaikki liikkeet ja nähtävyydet olivat sulkeneet ovensa, joten ei ollut senkään puolesta mitään tekemistä. Iltapäivällä ajelimme tuk tukilla lentokentälle ja ihmettelimme hiljaisia katuja mennessämme. Kentällä kuulimme että netissä tehty check-in ei riitä, vaan pitää jonottaa vielä uudestaan check-inniin, kunhan tiskit aukeaisivat. Sitä odotellessa olisi ollut kiva sammuttaa janonsa, mutta sielläpä ei ollut vettä ostettavissa missään. Puolitoista tuntia odotimme että lähtöselvitystiskit aukeaisivat, ja ihmettelimme kun jostain syystä monet tiesivät tiskinsä jo etukäteen ja niiden edessä oli pitkät jonot jo ennen kuin niitä oli ilmoitettu. Tajusimme onneksi käydä kysymässä toisen firman tiskiltä että milloin ja mihin kohtaan meidän tiskimme aukeaisi, ja pääsimme ensimmäisten joukossa tekemään selvityksen ja viimein yläkertaan taxfree-puolelle ja saimme sitä vettäkin. Lento lähti ihan ajallaan ja tunnin päästä olimmekin jo takaisin Bangkokissa. Söimme siellä pikanuudelit ja lähdimme sitten express-junalla keskustaan ja hotelliimme Bangkok City Suiteen. Bangkokissa uutta vuotta eli Songkrania juhlitaan kolmen päivän vesisodalla, jossa ei anneta armoa kenellekään. Ilmeisesti sotijat olivat jo vähän väsähtäneet, kun pääsimme kävellen hotelliimme ihan kuivin nahoin. Vastaan tuli kyllä ihmisiä vesitykkien kanssa märät vaatteet päällä, mutta ehkä panokset olivat loppuneet tai jotain, kun kukaan ei meitä kastellut. Tai sitten se johtuu hotellin hieman syrjäisestä sijainnista. Illalla uskaltauduimme vielä kauppareissulle ja hakemaan ruokaa katukärrystä, eikä vieläkään lentänyt vettä päälle. Huomenna varmaan sitten senkin edestä.

Viikon reissu Cambodiassa oli hyvä kokemus, parasta kaikessa olivat todella mukavat ja lämminhenkiset paikalliset ihmiset ja tietenkin Angkor Watin temppelit. Kaupunkina pidimme enemmän Siem Reapista kuin Phnom Penhista, joka jätti meidät kylmäksi. Oli huonoja ruokakokemuksia, liian kuuma tehdä mitään, flunssainen olo, ja muuten vain ei oikein napannut eikä mielenkiinto pysynyt yllä. Syy saattoi kyllä olla enemmän omien korvien välissä kuin missään muussa.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 266

Carlos kääntyi ja näki edessään lihaksikkaan nuoren miehen. Carlos ei ollut nähnyt miestä koskaan aikaisemmin mutta silti hänellä oli vahvasti sellainen olo, että hän tunsi miehen. "Carlos! Vihdoinkin!", mies sanoi. "Tunnenko sinut?", Carlos kysyi. "Olet jotenkin tosi tuttu!" "Ai niin, ethän sinä voi tietää. Se olen minä, Pim sekä Pam ja myöskin Pum ja Pom!", Pöm vastasi (sillä hän se oli). "Että mitä?", sanoi Carlos ollen täysin pihalla koko jutusta. "No katsos nythän on sillä lailla, että…!", Pöm sanoi ja jatkoi sitten kertomalla Carlokselle koko tarinan, lähtien siitä hetkestä, kun he aikoinaaan joutuivat eroon toisistaan. Carlos kuunteli kiinnostuneena mutta olematta kuitenkaan erityisemmin hämmästynyt kaikista älyttömistä seikkailuista joihin tontut olivat kompuroineet. Pömin lopetettua Carlos kertoi puolestaan omista seikkailuistaan. Pöm oli kiinnostunut mutta myös hämmästynyt. Carloksen päätettyä tarinansa Pöm sanoi: "Kuten jo kerroin, tarvitsen apuasi. Katso nyt tätä!" Pöm nosti kätensä, jotka muuttuivat luunvalkeiksi ja niihin kasvoi lisää sormia ja ylimääräiset peukalot. "Tämän lisäksi nämä kädet omistava kaveri tarvitsee myös apua!" 

Onko Pöm leikkinyt valkaisuaineella?

Vai onko hän muuten vain näppärä sormistaan?

Vastaukset näihin peukalonkokoisiin kysymyksiin ja paljon muuta kämmentävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.