tiistai 27. joulukuuta 2011

Day 158: Basic sightseeing in Sydney

Oli ihanaa nukkua pitkästä aikaa kunnon yöunet. Heräsimme kymmenen aikaan ja lähdimme leikkimään turistia heti kun saimme itsemme kuntoon. Hotellimme sijaitsee Surray Hill -nimisessä kaupunginosassa, hieman keskustan ulkopuolella. Sää oli pilvinen ja tuulinen, lämpötila jossain parissa kymmenessä ja muutama pisara tuli vettäkin jossain vaiheessa päivää. Pitkien unien jälkeen kahvinhimo alkoi kiusata ja lähdimme hakemaan aamukahveja. Olin katsonut netistä parhaat kahvipaikat valmiiksi ja iloksemme lähellä oli parikin kehuttua sumppilaa. Mutta oih, kun saavuimme ensimmäisen kahvilan luokse epäilyttävän autioita katuja kävellen, ovessa oli lappu että henkilökunta on lähtenyt kesälomalle ja palailee tuossa tammikuun lopulla. Eipä hätää, kävelimme seuraavaan paikkaan, missä sama kuvio toistui. Nyt alkoi jo huolettaa, eikö Sydneyssä tosiaan saa hyvää kahvia ennen helmikuuta? Yhden Starbucksin näimme auki, ja muutaman tylyn näköisen saa-täältä-kahviakin paikan, mutta niihin emme viitsineet hyvää kahvinhimoa tuhlata. Jos ei saa kunnollista, niin ei sitten ollenkaan!

Lähdimme sitten kahvitta katselemaan nähtävyyksistä tärkeintä, eli Oopperataloa. Sinne päästäksemme meidän piti kävellä pari kilometriä poikki Hyde Parkin ja Botanical Gardensin, jossa näimme isoja lepakoita torkkumassa puiden latvoissa, muutama kävi hereilläkin venyttelemässä siipiään ja pyrähtämässä pikku matkan toiseen puuhun. Kävelyreitti vei rantaa pitkin meidät Oopperatalolle, ja saimme ihailla sitä koko ajan lähempää. Ihmisiä parveili tietysti paljon talon ympärillä, mutta hyvin siellä mahtui kulkemaan ja ottamaan turistikuvia. Talo oli oikein kaunis ja miellyttävä katsella, upea paikka avoimella lahdella vielä korosti rakennuksen parhaita puolia. Yllätyimme siitä, että pintamateriaali ei ollutkaan tasaista valkoista, vaan se muodostui keraamisista laatoista, joista osa oli lasitettu niin että ne kiilsivät auringossa. Kiersimme talon ympäri ja katselimme samalla satamaa, Harbour Bridgeä ja vastarannan taloja. Kaunis paikka, siellä olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta nälkä alkoi kiusata ja lähdimme the Rocksiin eli sillan kupeessa olevalle alueelle, jossa vanhoja satamarakennuksia on kunnostettu ravintoloiksi ja myymälöiksi. Kauaa emme jaksaneet kierrellä, vaan pysähdyimme syömään ensimmäiseen lupaavalta vaikuttavaan paikkaan, joka oli malesialainen pikakeittiö. Otimme kanalaksat, ihan syötävät. Jälkiruoaksi haimme jäätelöt ja lipevät myyjät koittivat huijata vaihtorahassa, mutta eipä onnistunut ainakaan tällä kertaa. Virkistyneinä kiertelimme jonkin aikaa the Rocksia, siellä oli pienet markkinat menossa mutta tavara oli aika peruskamaa. Kävelimme vielä niemen ympäri Harbour Bridgen alta, ja lähdimme sitten palailemaan keskustaan päin. Aivan ydinkeskustassa oli kova kuhina, mutta heti kun asteli vähän kauemmas, ei ihmisiä näkynyt enää juuri ollenkaan, ja sillan lähellä kierrellessämme kadut olivat lähes autiot. En tiedä onko se tavallista, vai johtuuko se siitä että nyt on kesäloma-aika, mutta täytyy sanoa että en ollut odottanut sitä Sydneyltä. Näimme päivän mittaan paljon kahviloita ja ravintoloita ja leipomoita, joiden ikkunassa oli lappu, jossa ilmoitettiin liikkeen avaavan tammikuun se ja se päivä. Näyttää siis pahasti siltä, että emme saa testattua Sydneyn kahvila-antimia ollenkaan, mikä pettymys.

Piipahdimme vielä retkivaatekauppaan, ja löysin viimein ohuet vaellushousut 50 %:n alennuksella. En kyllä olisi halunnut vaaleita housuja, mutta kun muita sopivia ei ole tarjolla. Yllättävän huonot valikoimat sekä USAssa että täällä on ollut retkeilyvaatteissa, näin jälkiviisaana mietin että olisi pitänyt ostaa kaikki Suomesta. Kävimme vielä ruokakaupassa, ja on pakko mainita että täältä saa loistavaa avokadotahnaa, sellaista jossa on vain puhdasta hyvälaatuista avokadoa eikä mitään muuta. Eipä tarvi miettiä, onko avokado kypsä tai pilalla. Palasimme sitten hotelliin lepäämään, ja ompelin käsin uusien housujen lahkeita vähän lyhyemmiksi.

Talk no evil, see no evil, hear no evil things about Christmas.

Tällaisia taloja on Surray Hill täynnä. Surray Hill is full of houses like this.

Autio sivukatu Surray Hillsissä. Deserted side road in Surray Hills.

Hyde Parkin lintunen, nämä veijarit kaivelivat ihmisten kasseista herkkupaloja kun silmä vältti. A birdie from Hyde Park. These little fellows went looking for treats in people's bags when they didn't notice.

Hyde Park.

Torni. A tower.

Katolinen kirkko ja outo suihkulähde Hyde Parkissa. Catholic church and weird fountain in Hyde Park.

Jos hierot possun kuonoa, saat hyvää onnea. Kaikki eivät näköjään tiedä missä kuono sijaitsee. If you touch the nose of the piggy, you get good luck. Apparently not everybody knows where the nose is.

Botanic Gardensin puissa kasvoi outoja hedelmiä. Weird fruits were growing in the trees in Botanic Garden.

Pakollinen turistiotos. The compulsory tourist shot.

Upea Oopperatalo. Magnificent Opera House.

Kauniit on kaaret. Beautiful arcs.

Vihdoin Karin 30 vuoden odotus päättyi ja hän näki Sydneyn Oopperatalon livenä. Finally Kari's 30 years of waiting was over and he saw the Sydney Opera House live.

Yllättävä pintamateriaali: keraamiset laatat, joista osa oli lasitettu. Surprising material: ceramic tiles, of which some were glazed.

Näkymä cityyn päin Oopperatalolta. The view of the City seen from the Opera House.

Talot vastapäisellä rannalla. Houses on the other side of the bay.

Sydney Harbour Bridge.

Pienet pisteet sillan kaarella ovat ihmisiä; sillalle voi tehdä maksullisia kiipeilyretkiä. The little dots on the arc of the bridge are people; you can pay to climb atop of the bridge.

The Rocks area.

Vielä kerran Oopperatalo. Once more the Opera House.

Urbaania neulontataidetta. Urban knitting art.

St. Andrew's Cathedral.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 158

"Huhuu, kaverit hei", huuteli lihaskimppu viidakkoon. Kukaan ei vastannut. Hän katseli uudestaan lähteeseen ja näki edelleen vain yhdet kasvot, komeat ja miehekkäät mutta silti vain yhdet. Hän näki emalimukin ruohikolla ja poimi sen käteensä. Mukin kyljessä hän luki tekstin: "Kaikki muuttuu Yhdeksi". "Oivoi!", hän sanoi itsekseen. Hän poimi tonttulakit maasta ja laittoi ne taskuunsa, sitten hän lähti syvään huokaisten jatkamaan matkaansa polkua pitkin. Hetken päästä viidakosta kuului murheellinen ääni, joka lauloi: "Yksin oon tietenkin".

Onko joulu jo mennyt?

Laskinko hölmö väärin?

Vastaukset näihin yksinäisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailja.

2 kommenttia:

Margareta kirjoitti...

Äää mä kyl haluaisin kiivetä tuonne sillalle! (:

Tau kirjoitti...

Se olis varmasti mahtava kokemus! Jos ei oo korkean paikan kammoinen niinkuin me...

Lähetä kommentti