Aamulla alkoi jalkoja poltella ja lähdimme jo yhdeksän aikaan tien päälle kohti Sydneytä, matkaa oli jotain 180 kilometriä ja suurin osa tylsää moottoritietä, joten ei siitä sen enempää. Googlemapsin hyvillä ohjeilla pääsimme yllättävän hyvin perille, emme ajaneet harhaan kertaakaan ja olimme itsekin hieman hämmästyneitä kun löysimme itsemme määränpäästä ihan niinkuin oli suunniteltukin. Luovutimme auton salamatkustajineen pois, nimittäin jossain Mallacootassa matkustajan puoleiseen sivupeiliin oli pesiytynyt hämähäkki, joka kutoi peiliin verkon aina uudestaan, joka päivä. Näin sen kurkkivan peilin takaa ajomatkan aikana, kun tuuli kiskoi verkkoa. Kävelimme Quality Hotel Cambridgeen ja asetuimme taloksi huoneeseemme. Aika tilava huone, on jopa sohva ja jääkaappi, mistä plussaa. Teehetken jälkeen lähdimme Sydney Cityyn kävelylle, ottamaan ensi kosketusta kaupungin fiilikseen. Paljon oli ihmisiä liikkeellä tapaninpäivän alennusmyyntien takia, vaikka kaikki kaupat eivät suinkaan olleet auki. Niinkuin Melbournessakin, myös täällä suurin osa vastaantulijoista oli aasialaista syntyperää. Tänne ajaessamme näimme että vastakkainen kaista oli ihan tukossa, joten ilmeisesti kaikki sydneyläiset ovat lähteneet lomille pois citystä ja jäljelle ovat jääneet aasialaiset shoppailijat. Kiertelimme hetken katuja ja kävimme lounaalla KFC:ssä, ja lähdimme sitten kiertämään retkeilykauppoja hyvien alennusten toivossa. Ja heti ensimmäisessä kaupassa törmäsimme sattumalta tuttuihin! Tiesin että hän oli tulossa tyttöystävänsä kanssa Sydneyyn uuden vuoden viettoon lomailtuaan ensin Uudessa Seelannissa, mutta emme olleet sopineet tapaamista tai viestitelleet sen kummemmin mitään, mutta kappas, heti kun saavumme cityyn niin eikös me törmätä! What are the odds of that? Ihan friikkiä. Palasimme aikaisin hotellille, sillä väsymys alkoi painaa ja oma rauhallinen huone tuntui kovin houkuttelevalta. Nyt keräämme voimia huomista varten, että jaksamme olla ahkeria turisteja.
Carlos Drake, seikkailija
Luku 157
"Kapteeni Kaboom!", Elviira huudahti. "Ei enää Kaboom, sinulle olen Kapteeni, Musta Kapteeni!", vastasi Musta Kapteeni (eli siis entinen supermajava ja Elviiran opettaja Kapteeni Kaboom). Hänelle oli tapahtunut jotain kauheaa, joka oli muuttanut hänen koko ulkonäkönsä. Kapteenin kasvot ja koko vartalo muodostuivat jostain mustasta ja kiiltävästä tervaa muistuttavasta aineesta, joka valui ja liikkui taukoamatta. Hänen kasvonsa muistuttivat vielä epämääräisesti majavaa mutta välillä myös ne piirteet katosivat ja tilalla kävi jotain paljon pelottavampaa. Elviira ei pystynyt katsomaan vanhaa opettajaansa kauaa. Hän käänsi katseensa pois ja kysyi: "Mitä sinulle tapahtui silloin kauan sitten. Luulin, että Musta Tahto tappoi sinut? "Mitäkö tapahtui? Kohtasin oman opettajani ja elämäni muuttui. Ja kuka sanoi ettei hän tappanut minua?", Kapteeni vastasi.
Mitä Kapteeni haluaa Elviirasta?
Tuleeko Ona koskaan vessasta?
Vastaukset näihin hätäisiin kysymyksiin ja paljon muuta pönttöä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti