Day 150: Driving to Lakes Entrance

Aamusta lähdimme taas tien päälle vuokra-autolla, määränpäänä Lakes Entrances noin 350 kilometrin päässä rannikolla. Sää oli pilvinen ja harmaa, välillä sataa ropisi mutta ei rankasti. Tuntui hyvältä päästä tien päälle, ja pääsimme melko helposti ulos kaupungista googlemapsin avulla. Jostain syystä googlemapsin reitti ohjasi meidät osan matkaa pikkuteitä pitkin pienten kaupunkien ohi, mutta se oli vain virkistävää, kuka nyt moottoriteillä viihtyisi. Pysähdyimme lounaalle Maffran kaupunkiin, se oli aivan samanlainen kuin kaikki muutkin pikkukaupungit täällä. Loppumatkasta eteemme nousi yllättäen massiivisia ydinsiilon näköisiä betonitorneja, tie meni aivan niiden vierestä ja lähin torni oli vain muutaman metrin päässä. Näimme kuinka jäähdytysvesi valui pitkin siilon runkoa. Tiet eivät menneet ihan niinkuin ohjeissa luki, mutta ajelimme eteenpäin ja putkahdimme taas jossain vaiheessa reitille ja pääsimme perille iltapäivällä kolmen aikaan. Kävimme heti turisti-infossa hakemassa tietoa ja karttoja lähialueista, ja ajoimme sitten majapaikkaamme, B&B:hen nimeltä The Goat and the Goose. Se oli kivan näköinen hirsirakennus rinteellä, merinäköalalla. Piharakennuksen ovessa oli lappu meille, jossa emäntä kehotti käymään taloksi ja ilmoitti tapaavansa meidät myöhemmin. Huoneemme oli oikein viihtyisä, mutta epäluuloisena katselin heti hämähäkin verkkoja katossa, niitä oli aika paljon. No, ei auta kuin toivoa että kutojat pysyvät verkoissaan.

Lähdimme käymään kaupungilla tutustumassa paikkoihin, ja pysähdyimme rannalle kuvaamaan isoa laumaa mustia joutsenia. Meinasimme lähteä pitkälle retkelle, mutta alkoi taas sataa vettä joten päätimme jättää retket huomiselle siinä toivossa että sää paranee. Kävimme kuvaamassa kaupunkia ylhäältä rinteeltä näköalapaikalta, ja palasimme kaupunkiin syömään ja käymään kaupassa. Sitten palasimme mökkiimme, ja pian emäntäkin ajoi pihaan ja tuli tervehtimään meitä. Hän oli oikein mukavan oloinen vanha rouva. Ikävä yllätys oli se, että joku edellisistä vieraista oli laittanut lapsilukon televisioon päälle ja vienyt nelinumeroisen salasanan mukanaan. Niinpä meillä näkyi peräti kaksi kanavaa. Onneksi Kari osoitti yllättäviä hakkerikykyjä (eli räpläsi summissa numeroita lapsilukkoon) ja sai kuin saikin lukon avattua, mieletön tuuri! Millähän todennäköisyydellä sekin onnistui, mites se laskettiinkaan, neljä potenssiin kymmenen... ? Oi joi miten noloa kun ei muista. Ilta oli siis pelastettu kun pääsimme television pariin. Otimme myös kuuman kylvyn poreammeessa, että matkan rasitukset katoaisivat. Vielä ei ole ötökkähyökkäystä tullut, toivottavasti ei tulekaan että saisimme nukuttua. Meren kohina kuuluu mukavasti, sen ääneen on kiva nukahtaa.

Vastakkaisella kaistalla oli näitä kylttejä vähän väliä, jotenkin tuli sellainen olo että joku on joskus ajanut väärään suuntaan. These signs were posted along the opposite lane all the way. It made us think someone must have driven in the wrong direction some time.

Tällainen yllätysmaisema kohosi yhtäkkiä kulman takaa. This surprise scene rose suddenly behind a corner.

Huoneemme/mökkimme. Our room/cabin.

Järvellä oli iso lauma mustia joutsenia, kauhea mussutus kävi kun ne söivät pohjan herkkuja. There was a big herd of black swans in the lake. Terrible munching noises were audible when they ate treats from the bottom of the lake.

Lakes Entrance.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 150

Tontut saapuivat lähteelle mutta huomasivat, että he eivät aivan yltäneet juomaan, koska veden pinta oli niin matalalla. Siinä vaiheessa Pum muisti kupin jota oli kantanut mukanaan. Hän otti kupin taskustaan ja kumartui lähteen reunalle. Kurottamalla kättään hän ylsi tarpeeksi pitkälle saadakseen vettä. Jokainen joi vuorollaan tarpeeksi sammuttaakseen janonsa. Sitten tontut heittäytyivät lähteen ympärillä olevalle nurmikolle lepäämään hetkeksi. Pum oli juuri laittamassa kupin takaisin taskuunsa, kun hän huomasi jotain outoa. "Hmm, aivan kuin tuohon kupin kylkeen olisi ilmestynyt jotain kirjoitusta!" Hän katseli lähemmin ja näki tekstin: "Kaikki muuttuu Yhdeksi". "Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa?", ihmetteli Pum itsekseen. "Hei, katsokaas tekin tätä!", Pum sanoi muille tontuille. He kääntyivät katsomaan Pumia ja samalla hetkellä he kaikki menettivät tajuntansa ja kaatuivat selälleen nurmikolle. 

Oliko vesi myrkyllistä?

Vai oliko kuppi huonolaatuinen?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.