Day 137: Naracoorte caves & Coonawarra wines

Eihän me päästy eilen ajoissa nukkumaan, vaikka yritettiin. Auringon laskettua täällä mökissä alkoi melkoinen ötökkäinvaasio, joka puolella lenteli ja kuhisi ja ryömi jotain ällöttävää. Kari taisteli rikkaimurilla niitä vastaan, mutta jokaista kukistettua vastustajaa kohti tuli kymmenen uutta. Luovutimme ja kaivoimme repusta moskiittoverkon esiin, ja ripustimme sen jesarilla kattoon. Se romahti sieltä alas kuitenkin lähes heti, joten kehitimme toisenlaisen lähestymistavan, ja teimme jesarista pyykkinarun jonka pingotimme verhotankoihin ja näin saimme suojaisan yöpaikan. Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen eikä yhtään ötökkää ollut näkyvissä. Olo oli kuin kauhuleffan pääosan esittäjällä, joka on selvinnyt auringonnousuun taistellen koko yön zombeja vastaan. Jee me selvittiin!

Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Naracoorten luoliin, joka on yksi maailman perintökohteista. Sinne oli noin 30 kilometrin ajomatka. Kaikki luolat eivät olleet auki yleisölle, mutta ostimme liput kahteen kiinnostavimpaan. Luoliin pääsi vain opastetuilla kierroksilla, yksin sinne ei laskettu ketään. Ensimmäinen luola oli Victoria Fossil Cave, jonka kartoitettu verkosto kattaa tällä hetkellä noin 5 kilometriä luolia. Tällä kiertueella mentiin kahteen suosituimpaan osaan luolastoa, ensimmäisenä löydettyyn osioon jossa oli hienoja tippukiviä ja myöhemmin löydettyy osaan, jossa oli hurja määrä fossiileja lattialla. Fossiileista on löydetty jättimäisiä kenguruita ja pussieläimiä sekä isoja kasveja. Tällä hetkellä noin 5 % fossiilikentästä on tutkittu, joten ties mitä sieltä vielä löytyykään. Luolissa oli hieno tunnelma, viileää ja jotenkin karmivaakin. Toisen opastetun kiertueemme teimme lepakkoluolaan. Ikävä kyllä lepakoita ei pääse livenä katsomaan, ettei niiden elämä häiriintyisi pahasti. Saimme katsella televisiosta livekuvaa lepakoista ja kaljuista lepakkovauvoista, olivat ne kyllä hassun näköisiä. Ja kovia juttelemaan, ilmeisesti siellä oli juhlat käynnissä kun melkoinen meteli oli ja kaikki lepakot olivat kerääntyneet isoihin kuhiseviin kasoihin. Lepakkokierroksella pääsi katsomaan myös Blanche Cavea, joka on ollut paikallisten asukkaiden juhla- ja leikkipaikka jo yli sata vuotta, tosin nykyään sinne ei pääse noin vaan. Näimme seinillä ja tippukivissä nimikirjaimia ja vuosilukuja 1900-luvun alusta lähtien. Välillä luolaston katossa oli isoja aukkoja, joista päivänvalo pääsi sisään. Syvällä luolassa oli paikoitellen sähkövalaistus, ja koska meitä oli vain kaksi mukana kierroksella opas vei meidät myös tavallisen reitin ulkopuolelle, missä olimme taskulamppujen varassa, jännää... Näin yhden tosi pelottavan oloisen onkalon, joka jatkui maan alle vaikka kuinka syvälle, ja muistin lapsuudessa näkemäni televisio-ohjelman, jossa mies meni syvälle ahtaaseen tutkimattomaan luolaan köysi kiinni jalassaan ja hänen kaverinsa jäi ulkopuolelle ja kun miestä ei kuulunut takaisin hän veti köydestä ja sai takaisin pelkän irronneen jalan. Tämän garmiwan muiston avulla pääsin sopivaan tunnelmaan ja kylmät väreet selkäpiissä juosten kiiruhdin ulos auringonvaloon. Huh, melkein läheltä piti!

Ajoimme mökille kokkaamaan lounasta, ja ruoan jälkeen ajoimme Penolan kaupunkiin katsomaan paikallisia pikkuputiikkeja. Toffeekaupasta ostimme parit maistiaiset, kuten suussa sulavaa appelsiinitoffeeta ja kauniissa peltipurkissa olevia inkivääritoffeita. Ajoimme seuraavaksi Coonawarra Wine Galleryyn, mutta siellä ei ollut kiva tunnelma enkä halunnut jäädä sinne maistelemaan viinejä. Sen sijaan ajoimme Yalumban Cellar Doorille, ja maistoin siellä kevyttä punaviinia ja herkullista the Cigar -viiniä, ja saimme mukavalta baaritytöltä vinkin hyvästä osteribaarista Melbournessa. Sieltä ajoimme Majellan tilalle, jossa halusin testata puhdasta shirazia perinteisenä viininä sekä kuohuviininä, molemmat olivat herkullisia. Kolmas paikka johon menimme oli Katnook. Baaritytön suosituksesta maistoin heidän cabernet sauvignoniaan kolmessa eri vahvuusluokassa (ja hinta), aloittaen kevyimmästä ja päättäen yhteen heidän hienoimmistaan eli Odyssey-viiniin, 100 dollaria pullo tilalta ostettuna. Meillä oli todella mukava iltapäivä viinien parissa. Palvelu viinitiloilla oli niin ystävällistä että jäimme suustamme kiinni joka paikassa. Täällä päin maailmaa homma on paljon rennompaa kuin San Franciscossa, missä tarjolla oli vain pieni valikoima halvimpia viinejä, kun täällä saa maistella koko listan läpi ja myös tilan kalleimmat viinit ovat usein maisteltavissa. Opimme, että Coonawarrasta tulevat parhaimmat cabernet sauvignonit, ja Barossasta erityisesti shirazit, maaperästä ja ilmastosta johtuen. Suosittelemme lämpimästi viinitilavierailuja Australiassa. Kari oli urhoollisesti kuskinani iltapäivän viinikiertueella, kaikki kiitos hänelle kärsivällisyydestä.

Palasimme mökille rentoutumaan ja herkuttelemaan, ja suunnittelemaan huomista päivää. Toivottavasti tänään ötökät jättävät meidät rauhaan.

Tyypillinen tienvarsinäkymä näillä seuduin. Typical road side scene in these parts.

Naracoorten luolissa oli hienoja kivimuodostelmia, tässä Victoria Fossil luolaston ensimmäinen osio. In Naracoorte Caves there were fine rock formations, here you can see the first part of Victoria Fossil Cave.

Jättikenguru- ja pussieläinfossiilit. Giant kangaroo and marsupial fossiles.

Osa fossiilikentästä, josta vasta noin 5 % on tutkittu. Part of the fossil field, of which only a 5% has been excavated.

Juhlat lepakkoluolassa. Party time at the bat cave.

Tästä aukosta lepakot lentävät illalla ulos. From this hole the bats fly out at night.

Tässä tilassa voi järjestää juhlia niin halutessaan. In this area you can give a party if you wish.

Penolan pääkatu. The main street of Penola.

Viinitilakierroksemme huipentuma: Katnookin cabernet sauvignonit. The high point of our wine estate tour: Katnook Estate cabernet sauvignons.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 137

Jostain kujan synkistä varjoista Mummon eteen astui tatuoitu ja arpinen korsto, joka piti kädessään paksua kirjaa (Sota ja Rauha, kovakantisena). "Haa!", korsto huudahti. "Vai on Mummolla otsaa kävellä meidän kujan läpi. Se ei kertakaikkiaan ole soveliasta. Mitä sinulla on sanottavana puolustukseksesi?" "Finnegans Wake, alkuperäispainos, JJ:n signeeraama!", Mummo vastasi vetäen kirjan käsilaukustaan. Korsto meni oitis hyytelöksi ja vajosi tajuttomana kujan mukulakiville pudottaen samalla kirjansa. "Nössö!", Mummo tuhahti ja kumartui ottamaan korston pudottaman kirjan laittaen sen käsilaukkuunsa. "Tämähän onkin mukava pikku lisä minun kokoelmaani!" Mummo totesi ja lähti jatkamaan matkaansa kohti yliopistoa hyräillen kävellessään "Kalinkaa". 

Kun Mummo kävelee kadulla, onko näky komea?

Heiluuko Mummolla laukku?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.