Day 134: Walking in Adelaide

Aamupalan jälkeen lähdimme kaupungille kävelemään, mitään erityistä ohjelmaa emme olleet jaksaneet miettiä, ja lähinnä kiertelimme urheilukaupoissa etsimässä kesähousuja. Emme löytäneet housuja, mutta yhden suomalaisen löysimme. Tai oikeastaan hän löysi meidät, kun kuuli meidän puhuvan suomea. Juttelimme pitkään suomalaistytön kanssa, hän oli matkalla Ayers Rockiin ja aikoi olla vuoden ausseissa työviisumilla harjoittelemassa englantia. Hän oli koulutukseltaan elintarvikeinsinööri ja tiesi Hygicult-testit, voitteko kuvitella! Kävimme pikaisesti hotellilla ja lähdimme sitten etsimään edullista lounaspaikkaa Central Marketilta, sillä eilen olimme nähneet siellä useita lupaavia itämaisia ruokapaikkoja. Kävimme ensin huollattamassa kameran, sillä altistus merivedelle ja hiekalle näkyi linssissä ja se kaipasi kipeästi puhdistusta. Kamerakaupan myyjä puhdisti linssin sellaisella kynällä, jonka toisessa päässä oli harja ja toisessa hiilikuppi, ja ostimme kynän mukaan tulevia tyrskyjä ja hiekkamyrskyjä silmällä pitäen. Sopivasti kamerakauppaa vastapäätä oli kehuttu itämainen ruokapaikka, ja nautimme myöhäislounaaksi Singapore laksat, eli tuliset nuudelikeitokset kanalla, tofulla ja merenelävillä höystettynä. Nam. Kiertelimme taas lisää ihastelemassa markkinahumua, ja olimme joutua tallotuiksi kun kojujen sulkemisaikaan ihmiset ryntäsivät rohmuamaan alennushedelmiä. Yksi mummeli työnsi Karin kipakasti pois tieltä että pääsisi paremmin kahmimaan mangoja. Kävimme ruokakaupassa ja sitten loppuivat voimat ja piti palata hotellille lepäämään. Emme jaksaneet keskittyä oikein mihinkään, niin paljon on tullut koettua viime aikoina että nollaus oli tarpeen. Puhelimme skypellä monta tuntia läheisten kanssa ja kävimme yhteiskeittiössä tekemässä iltapalaa, siinäpä se.

Asian Gourmet: Singapore laksa 9.5 AUD

Singapore laksa for lunch at Asian Gourmet.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 134

"Hei hirviöt! Nuo tyypit haukkui teidän äitiä!", Pom huusi osoittaen sormellaan kohti Pimiä, Pamia ja Pumia. Hirviöt kääntyivät kannoillaan ja ryntäsivät kohti tonttuja (ja virtahepoa, joka seisoi häveliäästi tonttujen takana). "Heeei, tuo ei ollut kiva temppu!", Pim sanoi närkästyneenä. Tonttujoukko perääntyi työntäen samalla heidän takanaan seisseen virtahevon reunan yli. Hirviöt olivat jo aivan heidän luonaan, kun jostain sivulta tuli Pom juosten täyttä vauhtia ja asettui muiden tonttujen rinnalle. Samassa hetkessä tontut ympäröi harmaa pilvi, josta muodostui viisi jättiläismäisen kokoista kärpäslätkää. Hirviöt jarruttivat ja yrittivät perääntyä mutta se oli jo liian myöhäistä. Kärpäslätkät viuhahtivat ja liiskasivat kaikki viisi hirviötä litteäksi maata vasten. Kärpäslätkät katosivat jättäen tontut seisomaan viiden valtavan pannukakun eteen. "Jaaha, se olikin noin helppoa!", Pum sanoi. "Niin tietenkin, onhan teillä Super-Pom huolehtimassa asioista. Huomasittekos miten ovelasti huijasin ne teidän kimppuun?", Pom kehui itseään. "Senkin ääliö, sehän oli meidän neljän yhteistoiminnan ansiota!", Pam sanoi. "Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin, silloin kun kadotimme sen vuoren", sanoi Pim. "Jaa, niin muuten onkin. Enpä enää muistanutkaan sitä", Pom vastasi. "Mihin me nyt mennään?", ihmetteli Pum. Tontut katselivat ympärilleen ja näkivät edessäpäin tiheän viidakon, jonka keskeltä kulki kapea polku. "Lähdetäänkö tuonnepäin?", ehdotti Pim. "Mennään vain!", vastasi Pum. Pam ja Pom olivat samaa mieltä joten tontut lähtivät marssimaan rinnakkain kohti viidakkoa.


Onko kaikilla tontuilla supervoimia vai vain Pomilla?


Saako pannukakkujen kanssa vaahterasiirappia ja kermaa?


Vastaukset näihin latteisiin kysymyksiin ja paljon muuta vispausta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.