Day 136: Driving to Coonawarra

Hui, aamulla oli aika tarttua härkää sarvista tai oikeammin autoa ratista ja lähteä ajamaan kohti Coonawarran viiniseutua noin 400 kilometrin päähän. Meitä molempia jännitti kovasti, mutta ihan hyvin se sitten lopulta sujui, mitä nyt kerran ajettiin kaupungissa ohi oikeasta risteyksestä ja pari kertaa matkan varrella lähdettiin väärälle kaistalle. Matkalla nähtiin kauniita maisemia, harmi ettei voinut pysähdellä ottamaan kuvia moottoritien varrelle. Ainakin yksi ketun ja kolme kengurun raatoa bongattiin. Pysähdyimme kerran jaloittelemaan pelikaanien katselualueelle, ja näimme kaukaisuudessa pelikaaniparvia veden yllä. Ajoimme sieltä yhtä soittoa Coonawarran vieressä olevaan Penolan pikkukaupunkiin, jossa söimme pikalounaan ja kävimme kaupassa. Sitten ajelimme viinitarhojen keskelle majoitukseemme Highbank Estaten tilalle. Ketään ei ollut paikalla, joten jouduimme soittamaan isännälle, joka ilmoitti että he olivat siirtäneet meidät heidän parempaan majoitukseensa ja saisimme koko cottagen käyttöömme, siistiä. Avain oli ovessa, ja pääsimme sisään tarkastamaan paikat. Dennis-isäntä tuli tunnin parin päästä käymään ja jutteli hetken kanssamme ja lähti sitten. Kuulemma täällä ei pitäisi olla myrkkyhämähäkkejä, mutta aika paljon olemme nähneet kaikenlaisia ryömiviä otuksia ja hirveästi hämähäkin verkkoja joka paikassa, yäk! Cottage on todella soma ja pihapiiri kaunis, olemme täällä viinitarhan suojissa ihan keskenämme. Tutkailimme netistä seudun tarjontaa ja suunnittelimme huomista päivää, ja nyt koitamme päästä kerrankin aikaisin nukkumaan.

Maisema matkalla Coonawarraan. Scene on our way to Coonawarra.

Jaloittelutauko pelikaanialueella. Short brake in pelican area.

Kaukana lensi pelikaani. Far far away flew a pelican.

Näimme vain kuolleita kenguruita. We saw only dead kangaroos.

Oletettavasti tuolla tarjotaan hummeria. We presumed they serve lobster.

Honey suckle Rise Cottage, majapaikkamme/our stay.

Soma mökki sisältä. Pretty cottage from the inside.

Auringonlasku pihalla. Sunset at the yard.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 136

Ona ja Elviira saapuivat pölypilven saattamana Kos Meisselin porteille. Portit olivat auki mutta niitä vartioi kaksi Puhurijoukkojen edustajaa valkoisissa pyjamoissaan. Naiset laskeutuivat porttien eteen ja Ona käveli lähimmän Puhuripojun luo. "Seis! Nimi ja asia!", karjaisi Puhuri yrittäen kuulostaa kovalta ja miehekkäältä. "Sinä annat meidän mennä, sinun ei tarvitse tietää meistä mitään", Ona vastasi liikuttaen kättään hitaasti Puhurin kasvojen edessä. "Voitte mennä, minun ei tarvitse tietää teistä mitään", Puhuri sanoi unisen oloisena. "Kiitos!", Ona sanoi ja jatkoi matkaansa kaupunkiin Elviira perässään. "Miten sinä tuon teit?", Elviira kysyi Onalta. "Se on vanha Vartijoiden mielenhallintatemppu, opetan sen sinullekin jossakin välissä", Ona sanoi. He kävelivät kaupungin pääkatua pitkin kohti Kalen Rilliä. Kos Meisseli oli vilkas kauppapaikka ja se näkyi kaupungin kaduilla selvästi. Joka paikassa parveili myyjiä, joilta saattoi ostaa melkein mitä vain: eläviä sammakkohattuja (erittäin suosittuja illanistujaisissa), jäätelöaikakoneita, pyöreitä neliöitä ja neliskulmaisia pyörylöitä, suolattua sokeria ja sokeroitua suolaa, taikasauvoja, taikurinlippalakkeja, kuumaa jäätä ja kylmää laavaa, pussihukan sylkeä, täytekakkulepakon jalkoja jne. Ona käveli rivakasti eteenpäin myyjistä välittämättä. Elviira yritti hiukan hidastella, koska hän oli nähnyt jo useammankin kivan mekon, joita hän olisi halunnut käydä kokeilemassa. Hän päätti lähteä syömisen jälkeen yksin shoppailemaan. Pian Ona ja Elviira saapuivat Kalen Rillille ja menivät sisään. Heidän perässään tuli mustaan kaapuun pukeutunut hahmo, jonka kasvoja ei näkynyt hupun alta. 

Tapahtuuko tämä tarina kaukaisessa galaksissa?

Nähdäänkö pian kaksi robottia?

Ehkäpä jopa Son Halo?

Vastaukset näihin parodioiviin kysymyksiin ja paljon muuta rip-offia seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.