Emme vieläkään saaneet nukuttua pitkiä unia, sillä olimme varanneet täksi päiväksi viiniretken Barossa Valleyyn, ja kuljetus siihen lähti jo ennen yhdeksää. Jouduimme aamupalan jälkeen myös selvittelemään matkatoimiston kanssa varaussotkua, sillä he soittivat että nyt meidän pitäisi maksaa se varaamamme Aussie barbecue illallinen. Jota siis emme olleet varanneet. Kerroin ystävällisen tiukkaan sävyyn, että emme olleet varanneet kyseistä aktiviteettia, vaan meille oli ilmoitettu sen olevan jo maksettu ja mukana paketissamme, emmekä siis olleet velvollisia maksamaan siitä. Hetken aikaa keskustelimme asiasta, ja virkailija soitti tarkistussoiton Ayers Rockiin ja sai sieltä vahvistuksen kertomalleni, jolloin hän lopulta ilmoitti ettei meidän tarvitsisi maksaa illallisesta. Hyvä että asia järjestyi, varsinkin kun emme edes syöneet siellä juuri mitään kun Kari tuli kipeäksi. Oli hyvä saada asia pois päiväjärjestyksestä, niin voimme keskittyä kunnolla päivän viiniretkeen, jota olimme odottaneet innolla.
Vaihdoimme bussia keskusbussiasemalla, ja puoli kymmeneltä pääsimme aloittamaan retken. Opas/kuski oli mukava ja puhelias setä, joka kertoi faktoja viinitarhoista ja viinin tekemisestä ja muita kiinnostavia juttuja ajaessaan läpi kauniin viiniseudun. Opas kertoi mm., että Barossa Valleyn alueella saadaan keskimäärin kymmenen tonnin sato per hehtaari. Kävimme matkan varrella pikaisesti katsomassa Whispering Wallia, puoliympyrän muotoista patoseinämää jonka luona saattoi kokea akustisen ihmeen: patosillan toisella puolella yli 100 metrin päässä olevan ihmisen puhe kantautui kaarevaa seinää pitkin toiselle puolelle aivan kuin hän puhuisi vieressä. Saimme aamuteen ensimmäisellä viinitilalla, ja sen jälkeen pääsimme maistelemaan viinejä. Ensimmäinen tila oli
Kies. Täällä ausseissa maisteluhomma meni hieman eri tavalla kuin San Franciscossa. Maistelulistalta sai valita ne viinit, joita halusi kokeilla, ja valikoimaa oli ihan kiitettävästi, joka paikassa lähes parisen kymmentä eri viiniä. Eikä määrää ollut rajoitettu, vaan halutessaan sai maistella koko listan läpi. Myöskään ostopakkoa ei ollut, eikä tullut sellaista tuputus-oloa missään vaiheessa. Päivä lähti siis varsin mukavasti käyntiin, maistoimme ensin paria valkoviiniä ja kuohuviiniä, ja sitten siirryimme roseen kautta punaviineihin. Kiesillä pidin eniten Sparkling Monkey Nut Tree Merlot kuohuviinistä, ja Kari piti perinteisestä Monkey Nut Tree Merlot punaviinistä.
Siirryimme sitten bussilla päivän toiselle viinitilalle nimeltään
Langmeil. Matkan varrella näimme paljon tuttuja nimiä; Jacob's Creek, Penfold's, Peter Lehmann... Toivottelimme ohi ajaessamme hyvää satoa tämän vuoden rypäleille, ehkäpä voimme niistä tehtyjä viinejä maistella tulevaisuudessa sitten koto-Suomessa ystävien seurassa? Langmeilin tila oli erittäin mielenkiintoinen, ja mielestämme päivän parasta antia. Juuri sellainen kokemus, mitä olimme toivoneet ja odottaneet. Talon edustaja vei meidät puolen tunnin kävelylle viinitiluksille ja kertoi samalla tilan historiasta, heidän tavastaan tehdä viiniä ja heidän köynnöksistään. Heillä on maailman vanhimmat shiraz-köynnökset, joista vielä tehdään viiniä. Nämä Freedom-köynnökset olivat 168 vuotta vanhoja! Edes Ranskassa ei enää ole niin vanhoja köynnöksiä, sillä Euroopassa on joku kasvitauti tuhonnut köynnökset jossain vaiheessa, ja ne on pitänyt istuttaa uudestaan. Täällä sen sijaan ei ole kyseistä tautia esiintynyt, ja he olivatkin hyvin tarkkoja siitä ettei mistään pääse kulkeutumaan itiöitä heidän maaperäänsä. Langmeil keskittyi laatuun, ei määrään, ja tästä johtuen heillä ei riitä kaikkia viinejä vientiin. Huono uutinen meille suomalaisille. Langmeilillä oli kolmen ikäisiä viiniköynnöksiä, joista nuorimmista sai eniten mehua ja siis halvimmat viinitkin, ja vanhimmista freedom-köynnöksistä vähiten mehua, ja ne olivat tietysti ne kalleimmat viinit, noin 100 dollaria pullo. Yhden freedom-köynnöksen rypäleistä tulee vain yksi pullo viiniä! Olimme onnekkaita, kun Kari sai hurtilla huumorillaan hurmattua meille maistiaiset freedom-pullosta, normaalisti ne eivät kuuluneet maistelulistalle. Pidimme kovasti kaikista Langmeilin viineistä, maistoimme kuohuviiniä sekä valkoisena että punaisena, ja heidän keskikastiaan Valley Floor Shirazia, ja loppuhuipennukseksi Freedom Shirazia. Ihania viinejä! Ostimme joulua varten mukaan yhden pullon kuohuviiniä, se oli niin kevyttä ja herkullista. Olisimme kovasti halunneet ostaa myös Freedom-pullon tuliaisiksi, mutta sen verran on vielä matkaa jäljellä, että emme uskoneet viinipullon kestävän reissua ja kaikkea kuumuutta ja rasitusta.
Kolmas viinitila oli
Kaesler. Söimme siellä ensin maittavan lounaan, jonka jälkeen maistelimme taas hieman viinejä. Ruoan päälle ei oikein jaksanut innostua viineistä, mutta maistoimme ne pakolliset eli yhden valkoviinin, yhden shirazin ja kivaksi lopuksi valkoista port-viiniä. Ihan ok kaikki, muttei mitään mieleenpainuvaa. Viimeinen tila oli
Wolf Blass. Siellä oli hieno viinikeskus ravintoloineen ja näyttely tilan historiasta, hyvin oli nimi tuotteistettu. Maistelimme perussetin, hyvää oli mutta tällä kertaa huippuviineistä olisi pitänyt maksaa erikseen ja jätimme ne väliin. Kotimatkalla bussissa oli aika hiljaista porukkaa... mekin torkuimme kunnes oli aika vaihtaa taas bussia ja pääsimme takaisin hotellille.
Lähdimme illalla kävelylle tutustumaan kaupunkiin. Tänään oli joulukauden avajaiset Victoria Square -aukiolla, ja lämpimässä ilta-auringossa kuuntelimme kuoron esittämiä joululauluja ja tunsimme olomme ihan oudoksi. Aukiolla oli myös valtava muovikuusi, johon sytytettiin valot illalla yhdeksältä. Kiertelimme pienessä Chinatownissa ja Central Marketissa, joka oli todella kivan oloinen iso hälisevä kauppahalli monipuolisella tarjonnalla. Kävelimme toiselle puolelle pientä keskustaa, ja löysimme kävelykadulle kauppojen ja jouluhulinan pariin. Kaikissa ravintoloissa oli kova meno päällä ja selvästi firmojen juhlia oli käynnissä monissa paikoissa, ilmeisesti täälläkin vietetään pikkujouluja. Adelaiden keskusta on melko pieni, ja kadut kulkevat selkeässä gridissä joten suunnistaminen on helppoa. Tiet ovat leveitä ja autoliikennettä on paljon, mutta kävelijöitä vähän. Keskustassa kiertää ilmainen bussireitti, ja myös raitiovaunu on ilmainen ydinkeskustassa. Kaupungissa oli hyvä ja rento fiilis, oikein mukavalta vaikuttaa tämä Adelaide. Kävimme vielä ihailemassa joulukuusen sytytys-spektaakkelia, ja palasimme sitten hotellille.
 |
| Matkalla Barossa Valleyn viinialueelle näimme tekoaltaita. On our way to Barossa Valley wine area we saw water reservoirs. |
 |
| Whispering Wall jossa oli hauska akustinen ilmiö: puhe kantautui puolelta toiselle. Whispering Wall had a funny acoustic phenomenom: you could hear the speech of another person from the other side. |
 |
| Langmeilin viinitilan köynnöksiä, oikealla puolella 168 vuotta vanhat Shiraz-köynnökset, jotka ovat maailman vanhimmat tuottavat köynnökset. Vines of the Lagmeil winery. On the right hand side you can see the oldest Shiraz-vines in the world, they are 168 years old and still produce grapes. |
 |
| Päivän parhaimmat viinit maistoimme Langmeilin tilalla. The day's best wines we tasted at the Langmeil Winery. |
 |
| Herra on tainnut vähän maistella? This gentleman has had one too many? |
 |
| Wolf Blass Wine Center. |
 |
| Victoria Square in Adelaide. |
 |
| Joulupukkiko se siinä? Is that Santa Claus? |
 |
| Adelaidessa on modernien rakennusten seassa useita siirtomaatyylisiä vanhoja taloja. In Adelaide there are many colonnial style old buildings amongst the modern ones. |
 |
| Kävelykadun tunnelmaa. Pedestrian street atmosphere. |
 |
| Yhdeksältä illalla sytytettiin jouluvalot suureen muovikuuseen Victoria Squarella. At nine o'clock in the evening the Christmas lights were lit in the big plastic Christmas tree in Victoria Square. |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 133
Saatuaan paukkunsa (Carlokselle Seikkailijan Erikoinen tuplavodkalla ja Philomenonille Roope Ankan Tujaus ylimääräisellä kanelilla), miehet lähtivät etsimään vapaata pöytää. Se osoittautui vaikeaksi tehtäväksi, koska baari oli ääriään myöten täynnä asiakkaita. Carlos ja Philomenon seisoskelivat muutaman minuutin ajan tungoksen keskellä ennen kuin eräässä pöydässä istunut viikinkisoturi joi yhden siman liikaa ja valui pöytänsä alle. Carlos syöksyi oitis pöydän ääreen taklaten mennessään erään valkopartaisen taikurin tieltään (kyseessä oli kuuluisa taikuri Skandalf, joka oli Kasi-lehden lööpeissä melkein joka viikko erinäisten häpeällisten tapahtumien vuoksi, niistä lisää vähän myöhemmin). Philomenon seurasi perässä hiukan hitaammin saaden mennessään taikurilta pahaa silmää. Carlos istui jo leväten jalkojaan kaatuneen viikingin päällä. Viikinki (nimeltään Sven Nuhanenä) kuorsasi melodisesti Final Countdownia ja näki unta lihapullista. Philomenonille ei ollut vapaata tuolia mutta hän ratkaisi asian nappaamalla viereisessä pöydässä istuvalta jättiläiseltä silinterin itselleen jakkaraksi (jättiläinen ei huomannut mitään, koska puhui juuri politiikkaa erään vaahteran kanssa). Carloksen ja Philomenonin lisäksi pöydässä istui harvinaisen itserakas ja humalainen haltija nimeltään Egolas sekä hiukan yksinkertainen kääpiö nimeltään Dimli. Nelikko istui hetken aikaa hiljaisuudessa keskittyen tärkeimpään eli juomiseen. Jonkin ajan kuluttua haltija kuitenkin pilasi hartaan tunnelman puhumalla. "On näitä säitä pidellyt. Mistäs päin pojat on tulossa? Kerroinko jo, että olen kuninkaan poika ja haltijoiden suuri sankari! Pelastin tämän valtakunnan ihan yksin kukistamalla Mustan ruhtinaan hänen oman torninsa edessä. Se kaksintaistelu on jo legendaarinen. Lisäksi olen komea ja raamikas ja naiset lakoavat eteeni kuin vastaleikattu vilja! Lauluääneni saa raavaatkin miehet itkemään ja maalaan tauluja, jotka ovat saaneet kaikki muut taidemaalarit lopettamaan uransa". Tämän vuodatuksen jälkeen Dimli sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Pöh!", ja potkaisi Egolasta sääreen saaden haltijan hyppimään yhdellä jalalla pitkin baaria.
Onko tämä skandaali?
Kuorsaako Sven seuraavaksi "Carrien"?
Vastaukset näihin skandaalimaisiin kysymyksiin ja paljon muuta itserakasta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti