Day 138: Portland via Mount Gambier

Yö meni samaan tyyliin kuin edellinenkin, ötököitä ja levottomuutta. Aamulla olimme ihan tyytyväisiä kun pääsimme jatkamaan matkaa. Lähdimme ajamaan Mount Gambierin kautta kohti Portlandia, matkaa oli noin 160 kilometriä. Matkantekoa piristi mukavasti valtion sponsoroimat positiiviset kyltit tien varrella: "Drowsy drivers die!", "Rest, recuperate and survive", "a second of sleep can kill you"... Tien varrella huomasimme mainostettavan Mt. Gambierin nähtävyyttä Blue Lakea, joten päätimme pyörähtää katsomassa minkä sortin sininen järvi siellä on. Ja sehän oli oikein komea, yllättävän vahva turkoosiin vivahtava 70 metriä syvä kraaterijärvi. Sieltä ajoimme suoraan Portlandiin ja majapaikkaamme Seaside Accommodationsiin, joka yllättäen sijaitsi aivan meren rannalla kallion päällä. Huone oli todella siisti ja viihtyisä, ja ennen kaikkea tuntui ihanalta päästä ötökättömään ympäristöön.

Kävelimme rantakallion reunaa seuraten kaupunkiin päin etsimään turisti-infoa. Matkalla näimme söpön minimajakan, vanhanaikaisen ratikan ja upean rannan, Nuns Beachin. Aallot olivat siellä tyystin erilaiset kuin Cairnsissa, jossa meri oli ruskea ja aallot raskaat ja hitaat, kun taas täällä meri on kirkkaan turkoosi ja sininen ja aallot energiset ja vilkkaat. Turisti-infossa saimme hyvän tietopaketin lähiseudun nähtävyyksistä, joita olikin melkoinen määrä, ja lisäksi kunnon kartan Melbourneen asti, yesh! Nyt emme ole enää googlemapsin varassa. ;) Kävelimme Portlandin pääkadun läpi ja poikkesimme pikalounaalle deliin, ja sitten palasimme hakemaan auton hotellilta ja lähdimme katsastamaan nähtävyyksiä. Ajoimme ensin keskustassa olevan noin kilometrin pituisen aallonmurtajan päästä päähän, sieltä oli hyvät näkymät merelle. Sitten ajoimme Cape Nelsonin majakkaa katsomaan, ja kävelimme samalla komeilla kallioilla siellä. Tienvarsi ja koko majakka-alue oli tiheän pusikon peitossa, ja siellä täällä risteili polkuja, puita ei näkynyt missään. Kallion reunalta oli korkea pudotus alla tyrskyävään mereen. Ilmassa oli virkistävä meren tuoksu ja viileä virtaus. Seuraavaksi ajoimme muutaman kilometrin päähän Enchanted Forestiin, ja näimme tien varrella kolme kertaa kengurun. Enchanted Forest oli hieno paikka, sinne piti kävellä polkua pitkin ja polku laskeutui aika jyrkästi kallion viertä alaspäin ja johti metsään, jossa oli käkkyräisiä mustia puunrunkoja joiden oksat olivat vääntyneet toisiinsa kiinni sekamelskaksi, suoraan kuin Tim Burtonin leffasta. Emme jaksaneet kävellä ihan koko reittiä, sillä aurinko alkoi jo laskea ja vielä piti nähdä karttaan merkitty Yellow Rock, joka oli saman tien varrella. Ajoimme siis seuraavaksi sinne, ja lähdimme kävelemään jälleen yhtä polkua, joka johti näköalapaikalle kallion reunalle. Siellä huomasimme toisen polun, joka vei portaille, jotka puolestaan johtivat alas hiekkarannalle. Kapusimme portaat alas ja tupsahdimme aivan älyttömän upealle rannalle, jossa ei ollut ketään muuta kuin me. Vesisumua liikkui rannalla aurinkoa vasten ja aallot olivat kesyttömän hurjat, aivan mieletön tunnelma! Emme millään olisi malttaneet lähteä pois rannalta, mutta pakko oli kun valo alkoi vähetä ja väsymys vaivata. Ehdottomasti halusimme kuitenkin nähdä vielä yhden luontoilmiön, suulayhdyskunnan. Ison alumiinisulattamon takana olevalla Point Danger niemenkärjellä asuu Australian ainoa mantereella oleva suulayhdyskunta. Ikävä kyllä lintuja ei päässyt katsomaan kovin läheltä, mutta eiköhän se ollut lintujen parhaaksi. Kävelimme kuitenkin ihan aidalle asti ottamaan kuvia ja säikähdimme kun ruohikosta nousi yhtäkkiä valkoturkkisen ison koiran pää joka katseli meitä arvioiden. Koira päätteli ettei meistä ollut harmia linnuille ja asettui jälleen makaamaan pensaikkoon, josta sitä oli mahdoton havaita. Luimme kyltistä että kyseessä oli Italiasta tuotu lammasvartiokoiralaji, joka suojeli työkseen alueen suulia, sillä niillä on vahva lauman suojeluvaisto. Hauska idea. Palasimme b&b:lle syömään emmekä jaksaneet tehdä mitään erikoista, kun alkoi nukuttaa ihan armottomasti. Oli ihanaa ryömiä peiton alle kun ei kuulunut ötököiden rapinaa.

Portland oli oikein mukava yllätys, siellä oli todella leppoisa tunnelma ja kaunis luonto ja meri ihan kaupungin kupeessa. Alueella oli yllättävän paljon nähtävää, ja autolla oli mukava ajella kun liikenne oli niin vähäistä. Portlandista lähtee GSWW, Great South West Walk, joka on 250 kilometriä pitkä hiking-reitti. Se kulkee seudun upeimpien luontoalueiden läpi, pitkin korkeiden kallioiden reunaa meren yläpuolella ja välillä puiden ja pensaiden siimeksessä. Reitin varrelle osuu kaikki luonnon nähtävyydet, ja kävelimmekin lyhyen matkaa pitkin sitä pariinkin otteeseen käydessämme katsomassa nähtävyyksiä. Päätellen siitä mitä näimme olisi hieno elämys kävellä koko tuo reitti, ja mietimmekin että josko joskus ottaisimme haasteen vastaan ja kävelisimme reitin kokonaisuudessaan. Ehkäpä kaveriporukassa, ottaako kukaan muu haasteesta kiinni? ;)

Blue Lake Mount Gambierissa. Mielettömän hienon turkoosinsinisen värin syytä emme saaneet selville, mutta sen opimme että järvi on 70 metriä syvä kraaterijärvi.  Blue Lake in Mount Gambier. We didn't find out the reason for the fabulous turquoise blue colour, but we did learn that it is 70 meters deep crater lake.

Blue Lake ja sitä ympäröivä maa. Blue Lake and surrounding land.

Portland oli kiva pieni merenrantakaupunki. Portland was a nice little town by the sea.

Upea Nuns Beach. Wonderful Nuns Beach.

Nuns Beach.

Ohoh, mikä fisu! Wow, what a fish!

Portlandin pääkatu. Main street of Portland.

Cape Nelsonin majakka. Lighthouse at Cape Nelson.

Kävelypolku kalliolla oli tiheän pensaikon ympäröimä. The walking path on the rock was surrounded by thick bushes.

Majakka, kalliot ja meri. Lighthouse, rocks and the sea.

Hurja merenkäynti on johtanut useisiin haaksirikkoihin näillä vesin. Rough waters have led to many ship wrecks on these waters.

Portlandin rannikkoa. Coast of Portland.

Enchanted Forest.

Portaat alas Yellow Rockille ja upealle rannalle. Stairway to the Yellow Rock and wonderful beach.

Alhaalla oli kova aallokko.  Waves were quite something down at the beach.

Ensinäkymämme rannalle. Our first view of the beach.

Tuonne ei tee mieli mennä uimaan. I wouldn't dare swim there.

Point Danger.

Suulayhdyskunta, jota koira vartioi. Gannet colony that was guarded by a dog.

Alumiinisulattamo. Aluminium smelting factory.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 138

Vitsitauko!

Mikä on erämaaleipurin suosikkimauste? No tietenkin kameli!