torstai 8. joulukuuta 2011

Day 139: Warrnambool

Aamupalan jälkeen otimme kamppeemme ja hyppäsimme autoon ja lähdimme katsomaan vielä viimeiset Portlandin nähtävyydet ennen kuin jatkaisimme Warrnambooliin noin 100 kilometrin päähän. Kaupunginrajalla oli pieni puisto, jossa oli aitauksessa emuja ja kenguruita. Halusimme nähdä siellä olevat albiinokengurut, ja kävimme toivottamassa niille hyvää huomenta. Somia otuksia olivat. Emut olivat hassuja, tulivat heti aidan vierelle ja murisivat syvää bassomurinaa. Hämmästyimme kovasti sillä olisi kuvitellut emujen ääntelevän rääkyen tai jotain, murina oli erikoista. Sitten ajoimme Cape Bridgewateriin, jossa näimme vielä eilistä upeamman rannan. Mielettömän pitkä hieno hiekkaranta levittäytyi joka suuntaan, ja ainoastaan muutama ihminen kuljeskeli siellä. Ajoimme samaa tietä ihan niemenkärkeen asti, ja nousimme siellä autosta käveleskelemään kalliopoluilla. Poluilla oli näköalapaikkoja, joista saattoi katsella alhaalla riehuvaa merta, blowholeja ja bonuksena kallioilla oli vielä Petrified Forest, joka ei kylläkään ollut oikean metsän jäännös, vaikka näytti kovasti siltä. Oli taas todella kuuma ja aurinkoinen päivä ja iloitsimme jälleen kerran hatuistamme, ilman niitä olisi ollut tuskaa olla ulkona puolen päivän aikaan. Sieltä lähdimme ajamaan kohti Warrnamboolia. Matka kesti reilun tunnin, ja koska motellimme respa avautui kahdelta, jouduimme ajelemaan hetken autolla kaupungilla kuluttamassa aikaa. Warrnambool oli ihan samantyylinen pikkukaupunki kuin muutkin missä olemme käyneet, ehkä hieman isompi kooltaan tosin. Sekin sijaitsee meren rannalla, ja kaupungin edustalla on hieno hiekkaranta jolla voi surffata. Palasimme motellille ja saimme huoneistomme, ison kahden makuuhuoneen kokonaisuuden jonka törkeän halpa hinta selittyy 70-luvun interiöörillä. Retrotunnelmissa siis tänään. Pari päivää kiusannut nuha yltyi flunssan poikaseksi automatkan aikana ja jouduin pötköttelemään hetken ja odottamaan että burana vaikuttaa, että pääsimme käymään ruokakaupassa. Onneksi tuli parempi olo ja saimme syötyä ja lähdettyä kaupungille katsomaan nähtävyyksiä. Ajelimme katsomaan rantaa, mutta ei se kyllä tehnyt vaikutusta kun juuri olimme aamulla nähneet aivan mahtavan rannan. Sitten kävimme katsomassa paikallista aallonmurtajaa ja paria pikkusaarta, joista toiselle pääsi kävelemään kulkureittiä pitkin. Siinä olisi ollut taas yksi hieno kävelyreitti, sillä se näytti jatkuvan kauas kallioille. Olin kuitenkin jo ihan poikki ja palasimme motellille lepäämään. Loppuilta olikin omistettu television katselulle ja netissä surffaamiselle.

Portlandin albiinokengurut oliva söpöjä. Cute albino kangaroos in Portland.

Tarragal Cave.

Paras ranta mitä ikinä olemme nähneet: Bridgewater Bay Beach. The best beach we have ever seen: Bridgewater Bay Beach.

Ooh, mitkä aallot! Oh those waves!

Cape Bridgewaterissa oli hieno kävelyreitti, jonka varrella saattoi ihailla erilaisia luonnon ihmeitä. In Cape Bridgewater  there was a wonderful walking route along which you could admire many wonders of nature.

Melkoinen merenkäynti tuolla alhaalla. Quite a show down there.

Kävelyreitin varrella oli myös Petrified Forest, joka ei ollut oikeasti metsästä syntynyt. Along the walking route was also the Petrified Forest, which wasn't actually born from a forest at all.

Tuulimyllyt kivettyneen metsän takana pilasivat hieman tunnelmaa. Wind mills behind the petrified forest reduced the effect somewhat.

Warrnamboolin edustalla oli myös pitkä ja komea ranta. In front of Warrnambool town there was also a beautiful long beach.

Stingray Bayn ranta Warrnamboolissa. Stingray Bay beach in Warrnambool.

Myös Warrnamboolissa oli kivoja kävelyreittejä tarjolla rantakallioilla, tämä reitti johti Merri Islandin kautta Thunder Bayhin. Also in Warrnambool there were nice walking routes along rocks to take. This one goes from Merri Island to Thunder Bay.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 139

Samaan aikaan kaukaisessa ulottuvuudessa…

Neljä haarniskaa joiden käsissä oli neljä miekkaa kiisi käsittämättömän nopeaa vauhtia (nopeampaa kuin mitä juoru kulkee naisvaltaisessa työyhteisössä, eli toisin sanoen nopeampaa kuin mikään muu asia universumissa) Karkaiisen ulottuvuuden läpi. Tässä ulottuvuudessa kaiken materian molekyylirakenne muutti muotoaan ja sai uusia ja salaperäisiä ominaisuuksia. Haarniskat ja miekat värisivät vauhdin ansiosta ja niiden metalli alkoi muistuttaa soljuvaa vettä. Seuraavassa hetkessä ne lipuivat yhteen muodostaen yhden ainoan kirkkaana hohtavan valtavan kokoisen haarniskan, joka piteli kädessään pitkää leimuavaa miekkaa. Karkaiisen ulottuvuuden kierto pysähtyi ja haarniska pysähtyi sen mukana. 

Onko haarniska tyhjä?

Vai onko se täynnä?

Vastaukset näihin erittäin aiheellisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti