Day 151: Lakes Entrance

Mahtavan aamupalan jälkeen jaksoimme lähteä katselemaan paikallista luontoa. Ajoimme ensin noin 50 kilometrin päähän Silt Jettys -nimiselle kapealle niemenkärjelle, joka on muodostunut aikojen saatossa veden kuljettamasta hiekasta. Itse asiassa niemiä kulki kaksi rinnakkain, mutta vain toiselle pääsi ajamaan. Silt Jettys on maailman pisin komealla kahdeksan kilometrin mitallaan, tosin ykkössija heltisi vasta Katrinan New Orleansin vierailun jälkeen. Niemi oli todella kapea ja tie sen kärkeen huonokuntoinen, mutta oli huikea tunne ajaa sellaista repaletta pitkin kauas merelle. Välillä meri nousi ihan tien reunaan asti, ja piti ajaa kieli keskellä suuta ettei vaan lähtisi auto lapasesta kuoppia väistellessä. Kävimme ajelemassa myös läheisessä Paynsvillen kaupungissa, siellä olisi ollut lauttamatkan päässä saari jolla asui koaloja, mutta rannalta katsottuna saari näytti vain asutusalueelta ja koska olimme jo nähneet koalojakin luonnossa, emme viitsineet tehdä lauttamatkaa vaan palasimme Jolly Jumbuk -villakaupan kautta mökkiimme syömään välipalaa. Ilma kirkastui koko ajan, ja lähdimme pitkälle kävelylle rannalle. Lakes Entrance sijaitsee 90 Mile Beachin toisessa päässä, ja sen edustalla tuo kuuluisa ranta on helposti tutkittavissa kävelysillan ylittämisen jälkeen. 90 Mile Beach on yhtenäinen hiekkasärkkä, joka todellakin on yli 90 mailia (150 kilometriä) pitkä. Se kulkee ihan rannikon tuntumassa, ja monista rantakaupungeista on pääsy sille. Lakes Entrancesin kohdalla särkkään on tehty aukko, josta alukset pääsevät merelle kaupungin pikku satamasta. Kiersimme hiekkasärkän kärjen ympäri lähtien kävelysillalta kaupungin puoleiselta rannalta ja kääntyen sitten kärjestä alusten kulkureitin kohdalta meren puoleiselle rannalle ja takaisin kävelysillalle, matkaa kertyi ehkä noin kuusi kilometriä. Näimme kaikenlaista ihmeellistä veden äärellä: kirkkaan makkaran muotoisen limaotuksen, simpukkanipun ja kaksi tummaa hyljettä kisailemassa isoissa aalloissa.  Ikävä kyllä emme nähneet delfiinejä, niitä kuulemma on näillä vesillä ja joskus ne ajavat pikkukaloja poukamaan itselleen lounaaksi. Alusten kulkureitin toisella puolella näimme 90 Mile Beachin jatkuvan silmänkantamattomiin, eikä yhtään ihmistä missään! Kuljimme toista kilometriä takaisin päin rantaa pitkin, ennen kuin ensimmäiset ihmiset tulivat vastaan. Huikeita kävelymahdollisuuksia ja piknik-paikkoja ranta tulvillaan, eikä ketään häiritsemässä, mahtava paikka. Palasimme mökkiin syömään ja virittäytymään joulutunnelmiin, sillä televisiosta tuli lempijouluelokuvamme Love actually, jee!

Silt Jettys, 8 kilometriä kapeaa kannasta merelle. Silt Jettys, 8 kilometres of narrow land going out to the ocean.

Silt Jettysin loppupää. The end of Silt Jettys.

Lakes Entrancesista pääsee kävelysiltaa pitkin kuuluisalle 90 Mile Beachille. From Lakes Entrance you can reach the famous 90 Mile Beach via walking bridge.

Lakes Entrance seen from the 90 Mile Beach.

Ihmisten tekemä alusten kulkureitti katkaisee 90 Mile Beachin. Vastarannalla näkyy, kuinka ranta jatkuu äärettömiin. Man made ship route cuts the 90 Mile Beach. On the opposite side you can see the beach go on forever and ever.

Ihanat aallot! Lovely waves!

Saimme kävellä toista kilometriä kahdestaan ennenkuin näimme muita ihmisiä. We had to walk almost two kilometres on the beach before we saw other people.

Kävellessä simpukankuoret ratisivat kenkien alla. When walking the shells crunched beneath our shoes.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 151

Dimlin tarina.

Taruman ja Skandalf tapasivat taikurikoulu Mölypöhkössä ensimmäisenä vuotena (oppivuosia oli yhteensä kahdeksankymmentä, tämä oli koulu hitaille oppilaille). Heistä tuli heti parhaimmat ystävät, jotka tekivät kaiken yhdessä. Taruman piti aina valkoisia vaatteita ja oli tyyliltään aikamoinen keikari, kun taas Skandalf tuli köyhistä oloista ja pukeutui harmaisiin villavaatteisiin. Skandalf oli enemmän piippumiehiä, kun taas Taruman suosi paksuja kabanalaisia sikareita joita hän pössytteli aina aterian jälkeen saaden muut oppilaat menettämään ruokahalunsa (tämä aiheutti sen, että kaikki yrittivät ehtiä syömään ennen Tarumania). Ystävysten tapa opiskella erosi myös toisistaan. Skandalf oli neuroottinen ja pikkutarkka ja Taruman oli skitsofreeninen ja ylimielinen. He rakastivat tehdä taikakepposia koulun opettajille ja oppilaille sillä seurauksella, että he saivat rangaistukseksi useamman vuoden eristyskoppia. Tämän vuoksi he valmistuivat neljäkymmentä vuotta myöhässä ollen hitaimmat valmistujat koskaan Mölypöhkön taikurikoulusta. Valmistumisen jälkeen Taruman sai töitä taikureiden liiton jäsenrekisterin hoitajana. Skandalf pääsi taikurilehti Simsalabimiin toimittajaksi, päätehtävänään kirjoittaa keksittyjä paljastusjuttuja muista taikureista. Tässä vaiheessa heidän tiensä olivat jo erkaantumassa eivätkä he tienneet toistensa uusista työpaikoista. He tapasivat pikaisesti eräissä pikkujouluissa mutta kummatkin olivat niin tuiterissa, että he eivät muistaneet tapaamisesta jälkikäteen mitään.

Miten ihmeessä tämä uskomattoman jännittävä tarina jatkuukaan?

Vastaus tähän kiehtovaan ja salaperäiseen kysymykseen seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.