Day 163: Goodbye Australia, hello New Zealand!

Olipa tuskaisaa herätä viideltä valmistautumaan lentokentälle lähtöön, ehdittiin nukkua huimat kolme tuntia. Silmät ristissä istuttiin taksissa ja katseltiin heräävää kaupunkia, tosin osa kulkijoista oli vasta menossa nukkumaan yön juhlimisen jälkeen. Ei ollut yhtään haikea olo, tuntui itse asiassa oikein kivalta lähteä kohti Uutta Seelantia. Tullimuodollisuudet hoituivat ripeästi ja lentokin lähti ajallaan. Se kesti kolme tuntia, ja aikaeroa tuli kaksi tuntia eteenpäin, eli sen seurauksena laskeuduimme Queenstowniin eteläsaarelle puoli kahdelta iltapäivällä. Ihailimme koneen ikkunasta vuoristoista maastoa, näytti siltä että koko eteläsaari olisi vuorien peitossa. Kun astuimme koneesta ulos, meitä tervehti raikas ilma ja ympärillä nousevat vuoret. Onkohan tällaista Alpeilla? Taas piti jonottaa tullissa ja tarkastuksissa, mutta onneksi ne menivät nopeasti ja pääsimme bussille ja kohti kaupunkia. Majapaikkamme oli YHA Central Queenstown, eli kunnon hostellimeininkiä. Saimme oman huoneemme, jätimme tavarat sinne ja lähdimme ottamaan ensi kosketusta Queenstowniin.

Kaupunki oli täynnä hostelleja ja nuorisoa, kuin myös kahviloita, baareja ja ravintoloita. Bilekaupunki siis. Queenstown sijaitsee Lake Wakatipun rannalla, ja sitä ympäröivät vuoret. Täällä voi harrastaa kaikenlaista hurjaa, kuten benji-hyppyjä ja koskenlaskua. Kuulemma benji-hyppy on keksitty täällä, ja hurjimmat hyppypaikat ilmeisesti myös ovat täällä. Hetken hulluudessa mietin, että kokeilisiko sellaista swing-juttua, jossa heilutaan narun varassa monen sadan metrin kaaressa, mutta tulin järkiini ja päätin unohtaa moiset keikkumiset. Hiking-mahdollisuuksia tuntuu olevan ihan älyttömästi, turisti-infoja on paljon ja niistä saa karttoja ja oppaita ilmaiseksi ja jos rahaa vaan löytyy niin joka päivälle on tarjolla uutta tekemistä. Täällä on myös useita retkeilyvarustekauppoja, joista saa todella hyvän näköisiä ulkoiluvaatteita merinovillasta, siis mekkoja ja hameitakin eikä vaan jotain villapöksyjä. Myös vaatekauppoja löytyy ihan kivasti, ja ihastuin kovasti sellaiseen merkkiin, joka teki merinovillasta ja opossumin karvasta maailman lämpimimpiä mutta samalla ihanan pehmeitä ja ohuita vaatteita. Harmaa villatakki maksoi 260 dollaria, joten sai jäädä kauppaan, mutta oli se kyllä ihana. Täällä on paljon halvempaa kuin Australiassa, on ihanaa kun euron kurssi on nyt eduksemme ja kaikki on ikäänkuin 40 % alennuksessa, kun yksi dollari on 60 eurosenttiä. Kiertelimme jonkin aikaa kaupungilla, kävimme kahvilla, syömässä ja kaupassa ja palasimme illaksi huoneeseemme ja kokkailemaan yhteiskeittiöön herkullista kaurapuuroa. Illalla ilma viileni todella paljon ja lämpötila laski + 13 asteeseen, joten takki tulee täällä tarpeeseen ja saattaapa olla etteivät meidän vaatteet edes riitä.  Oli ihanaa päästä nukkumaan, väsytti niin kauheasti ja nuhaa pukkaa taas päälle. Sen verran ohuet seinät täällä on, että ilman korvatulppia ei pystynyt nukkumaan. Olisin ihan hyvin pystynyt osallistumaan naapurihuoneen pariskunnan keskusteluun, jos olisin ymmärtänyt kieltä.

Australian kokemuksista sanoisin, että mielikuvamme maasta eivät ihan pitäneet paikkaansa, eli oli hyvä tulla käymään ja todeta itse tilanne. Luonto oli todella upeaa ja parhaimmat muistot liittyvät kaikki jollain tavalla luontoon. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kohteliaita ja avuliaita myös suurkaupungeissa. Kaikki olivat myös kiinnostuneita meistä (ja luultavasti kaikista muistakin turisteista), ja kysyivät aina että mistä olemme ja mitä aiomme tehdä ja mitä olemme tehneet ja niin pois päin, sekä tarjosivat neuvoja, eli lähes jokaisen kohtaamamme australialaisen kanssa tuli keskusteltua vähintään nämä asiat. Ehkä australialaisten small talkiin kuuluu kysellä noista asioista, onhan se helppo tapa avata keskustelu. No worries mate -sanontaa kuulee todella paljon. Kaikki oli älyttömän kallista, eivätkä valikoimat olleet tavaroissa niin huikeita mitä olimme kuvitelleet. Ruokapuolella parasta antia olivat liha ja viinit sekä kypsät mangot (ja ne hitsin burritot Sydneyssä!), maitotuotteita, makeisia ja leipää puolestaan Australiassa ei osata tehdä. Kaikki tuotteet ja palvelut olivat "Award-winning" ja "Heritage listed", mutta koskaan ei mainittu mitä palkintoja ne olivat mukamas voittaneet. Jokaisessa tavarassa ja palvelussa oli mainittu "Proudly Australian made & owned, 100% made from Australian materials" kissan kokoisilla kirjaimilla, ja muutenkin kansallisylpeys ja sen alleviivaaminen kävi ilmi medioissa kun seurasi uutisia ja muuta viestintää. Näkökulma uutisoinnissa ja tiedottamisessa oli usein inhimillistetty tarinoiden ja taustatietojen kautta, ja toisinaan uutisohjelmat olivat kuin saippuaoopperaa seuraisi. Näkökulma uutisoinnissa oli myös hyvin australialaiskeskeinen, ja ilman internettiä olisi ollut vaikeaa saada sellaista tietoa mitä kaipasimme. Kansallisuutisten suurin juttu joulun alla oli jonkun vanhan musiikkituottajan kaatuminen, mutta ilmeisesti hän oli kansallissankari tai jotain, sillä hänen tilaansa seurattiin hyvin tarkasti ja tv:n uutislähetyksessä kerrottiin heti ensimmäisenä että kyseinen herra oli tänään räpäyttänyt silmäänsä, ja vasta sitten mentiin muihin asioihin, kuten Lähi-idän levottomuuksiin ja Euroopan talouskriisiin. Jotenkin tuli sellainen kuva, että maantieteellinen eristyneisyys on johtanut näkökulman kaventumiseen, mutta näin lyhyen oleskelun jälkeen ei voi tehdä kovin syväluotaavia analyysejä kuitenkaan. Hauskaa meillä oli, mutta Kari ei halua enää muuttaa asumaan Australiaan, joten jotain jäi puuttumaan.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 163

Karkaiisen ulottuvuudessa haarniska oli lopettanut tanssinsa ja seisoi pää kallellaan ikään kuin kuunnellen jotain kaukaista radiolähetystä. Yhtäkkiä haarniska sujautti miekan huotraan, levitti kätensä ja lähti lentoon koko ajan kiihdyttäen vauhtiaan. Päästyään satakertaiseen valonnopeuteen haarniskan eteen aukeni musta aukko, jonka sisälle haarniska lensi. Haarniskan kadottua aukko sulkeutui jälkeäkään jättämättä.


Mihin haarniska on matkalla?


Miksi meitä kiinnostaisi?


Vastaukset näihin kiihdyttäviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.