Day 164: Queenstown

Ah, miten hyvältä tuntui nukkua pitkään! Kymmenen aikaan nousimme ylös ja lähdimme jatkamaan kaupunkiin tutustumista. Ensin varasimme kuitenkin retken Milford Soundiin, joka on kuulemma kuvankaunis vuono ja kuuluu must-see juttuihin täällä. Menimme sitten lounaalle eilen bongaamaamme hampurilaispaikkaan Ferg Burgersiin, jonne oli järkyttävän pitkät jonot koko ajan. Jonotimme aikamme ja tilasimme yhden hampurilaisen yhteiseksi, koska ne olivat kooltaan niin hurjia. Meille sanottiin, että hampurilainen on noudettavissa 45 minuutin päästä, joten haimme aamukahvit ja vadelma-brownien naapurikahvilasta ja menimme järven rannalle nauttimaan ne alkupalaksi. Haimme sitten lounaamme ja kävimme hostellissa syömässä sen, hyvä se oli ja todella iso, muttei vieläkään löytynyt Oulun Kauppurin teurastajan voittajaa, täytyyköhän tässä kohta todeta että maailman parhaan hampurilaisen saa Oulusta? Kiertelimme sitten liikkeitä ja etsimme halpoja lämpimiä villavaatteita, ja samalla katselimme lisää kaupunkia. Löysimme kaupungin laidalta Mediterranean Marketsin, jossa sammutin koti-ikävää ostamalla Pandan lakritsipatukan. Löysin myös kivan merinovillaisen hupparin, jolle Kari keskusteli 70 %:n alennuksen, joten sen sitten raskin ostaa. Aikamme kierreltyämme palasimme hostellille viettämään iltaa.

Queenstown.

Lake Wakatipu.

Lake Wakatipu.

Tuonne Skygondolan luokse ajattelimme huomenna kiivetä. There, to the Skygondola on top of the mountain, we are planning to climb tomorrow.

Lounaspaikka valittiin jatkuvan pitkän jonon perusteella. We chose our lunch place because there was a constant long queue in front of it.

Tässä jättihampurilainen, josta riitti kummallekin. Here's the giant burger that was enough for the both of us.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 164

Dimlin tarinan päätös.

Sairaalassa maatessaan Skandalf kirjoitti taikureiden liitosta omasta mielestään mehevimmän paljastus- ja skandaalijuttunsa koskaan. Jutun julkaisun seurauksena Taruman sai potkut ja Skandalf erotettiin liiton jäsenyydestä. Taruman sai selville, että Skandalf oli jutun kirjoittaja ja sen jälkeen heidän riitansa olikin täydessä käynnissä. 

Dimli lopetti höpinänsä ja hänen kokoparran peittämä leukansa painui rinnalle, ja pian hän kuorsasi kuin raamisaha. Carlos nousi seisomaan. Hän oli nukkunut suurimman osan ajasta, eikä hän muistanut paljoakaan tarinasta. Philomenon oli onnistunut pysymään joten kuten hereillä mutta nyt hänen silmänsä painuivat väkisin kiinni. Carlos sanoi puolinukuksissa olevalle Philomenonille: "Lähden tästä käymään vessassa, pidähän minulle paikkaa!" Philomenon ynähti jotain epämääräistä ja otti mukavamman asennon tuolissaan alkaen kuorsata kilpaa Dimlin kanssa. Carlos jätti kaksikon nukkumaan ja lähti majatalon taakse, jossa vessa sijaitsi. Vessa oli tässä tapauksessa pieni puinen koppi takapihan perimmäisessä nurkassa. Vessan oveen oli sydämen sijasta tehty juomamukin muotoinen reikä (ilmanvaihtoa varten, ei koristeeksi sinällään). Carlos aukaisi oven ja astui sisään (tätä onkin tapahtunut paljon tässä tarinassa, luulisi Carloksen jo oppineeen läksynsä). Ovi pamahti kiinni Carloksen perässä ja sisältä kuului ääni, joka muistutti vesiputousta.

Kumpi voittaa kuorsauskisan, Dimli vai Philomenon?

Osaako Carlos koskenlaskua?

Pitääkö hän koskenlaskijasta?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.