Day 185: Seaside walk in Motueka

Aamulla lähdimme bussilla tunnin matkan päähän Motuekan pikkukaupunkiin, jossa asumme tämän viikon Hat Trick Lodge -hostellissa. Vaihdoimme majapaikkaa ihan vaihtelun vuoksi, ja siksi kun Motueka on paljon lähempänä Abel Tasmanin luonnonpuistoa, joten sieltä käsin on helpompi tehdä retkiä puistoon. Pikkubussissa juttelimme koko matkan kolmen nuoren naisen kanssa, he olivat kovasti kiinnostuneita meidän matkastamme ja sattui niin mukavasti, että yksi heistä oli kotoisin Hong Kongista, joten ehkä saamme häneltä jotain vinkkejä. Motuekassa veimme laukkumme hostelliin, ja varasimme emännän avulla huomiseksi retken Abel Tasmaniin. Hostelli vaikuttaa ihan perustason paikalta, todella ohuet seinät ja outo haju huoneessa. ;)

Lähdimme tutustumaan Motuekaan kävellen, ja poikkesimme myös kahville ja syömään KFC:hen, jossa bongasimme taas yhden Suomi-brändin: juomien kansissa luki Huhtamaki. Kävimme myös ruokakaupassa ja palasimme hostellille viemään tavarat kaappiin, ja lähdimme sitten turisti-infoon hakemaan lisää paikallistietoutta. Tällä seudulla olisi paljon nähtävää ja koettavaa, mutta kiertelyyn tarvitsisi auton. Hostellin emäntä oli näyttänyt kartasta mukavan näköisen rantareitin, jonka lähdimme kävelemään illan ratoksi. Pari tuntia kiertelimme meren rantaa ja näimme historialliset suola-altaat (joissa voi uida), ruostuneen laivan hylyn, mutaisen merenpohjan laskuveden aikaan, ihmisiä keräämässä jotain meren herkkuja mutapohjasta, haikaroita, simpukoita, ajopuuta, äänekkään mustan linnun joka juoksenteli ympäriinsä ja kuulimme oudon robottilinnun laulua puista. Loppuillan vietimme hostellilla leväten.

Iltakävelyllä Motuekassa. Evening stroll in Motueka.

Ohi kulkiessamme huomasimme jotain outoa puutarhassa... When walking past we noticed something strange in the garden...

The tree of lost soles samasta puutarhasta. The tree of lost soles from the same garden.

Laskuveden aika. Low tide.

Ship ohoi!

Veneen hylky Motuekan edustalla. Ship wreck in front of Motueka.

Mustaa hiekkaa hiekkasärkillä, joilla linnut tykkäävät pesiä ja levätä. Black sand in sand spits, where birds like to nest and rest.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 185

Elviira oli nukahtanut vankikoppiinsa. Hän nojasi poski seinämää vasten ja kuolasi kuorsausten lomassa sievästi leukaansa pitkin. Elviira oli sinnitellyt hereillä pitkän aikaa odottaen, että jotain tapahtuisi, mutta oli sitten huomaamattaan nukahtanut. Ja tietenkin juuri silloin alkoi viimein tapahtua. Sininen liekkijana (joka ei siis oikeasti ollut liekkejä ollenkaan) muutti väriään vaaleanpunaiseksi ja sitten niin violetiksi, että se muistutti enemmän mustaa kuin violettia. Liekkien keskelle ilmestyi hiuksenhieno viiva, joka hitaasti ja nykien leveni metrin levyiseksi aukoksi. Aukosta sykki tummanpunaista valoa rytmillä, joka muistutti säännöllisyydellään sydämenlyöntejä. Aukon reunoista työntyi kaksi mustaa käpälää, ja pian loputkin Mustasta Kapteenista ilmestyi aukon toiselta puolelta. Kapteeni oli selvästikin käynyt rajun kamppailun, koska hänellä ei ollut enää jalkoja ja hänen kyljestään oli lähtenyt iso pala irti. Kapteeni sai juuri itsensä kiskottua aukon läpi, kun aukon toiselta puolelta tuli isokokoinen käsi, jossa oli kahdeksan samanpituista sormea ja kaksi peukaloa. Käsi nappasi Kapteenin tiukkaan puristukseen ja veti hänet takaisin ilman, että Kapteeni ehti sanoa tai tehdä mitään. Aukko sulkeutui ja liekit muuttuivat jälleen sinisiksi. Elviira nukkui autuaasti koko tämän välikohtauksen ajan.


Mitä Kapteeni kohtasi aukon toisella puolella?


Onko tämä nyt sitä kouraisevaa kauhua?


Lakkaako Elviira kuolaamasta?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.