Nukuimme hyvin ja pitkään, sillä huoneemme hostellissa on todella rauhallinen ja viihtyisä. Oli mukava herätä auringonpaisteeseen viime päivien sateiden jälkeen. Ulkoa kuului rytmikästä musiikkia, joten lähdimme tutkimaan mistä oli kyse. Löysimme viereisestä korttelista paikallisen sambaryhmän esiintymästä, siinä syypäät rytmeihin. Tanssijat eivät olleet kummoisia, mutta rytmiryhmä oli mainio ja kuuntelimme hetken heitä. Suuntasimme sitten kulkumme lauantaimarkkinoille, joita oli meille mainostettu Uuden Seelannin parhaina markkinoina. Kiertelimme kojuja ja katselimme ihmisvilinää ja nautimme hyvistä tuoksuista. Tarjolla oli paikallisia hedelmiä ja vihanneksia, ruokaa, käsitöitä ja muuta markkinoihin kuuluvaa. Ostimme markkinahuumassa kilon pussin puussa kypsyneitä aprikooseja viidellä dollarilla, mustikoita (sellaisia pensasversioita, ei niitä oikeita villejä) kolmella dollarilla ja pari pientä leivonnaista. Nälkä alkoi kiusata, kun olimme lähteneet liikkeelle ilman aamupalaa. Onneksi lähellä oli hyvin houkutteleva ratkaisu nälkäpulmiin: hare krishnat pitivät ruokakojua ja myivät lounaslautasta viidellä dollarilla. Diilin teki vielä paremmaksi se, että jos jäi nälkä, sai saman annoksen ostaa uudestaan kahdella dollarilla. Hyvää kasvismössöä saimme siis lounaaksi, ja Kari tottakai otti kaksi lautasellista. Veimme ostoksemme hostellille ja otimme pienet päiväunet, kun ruoka painoi masussa. Herättyämme lähdimme uudestaan kaupungille kävelylle, ja ihmettelimme mihin kaikki ihmiset olivat kadonneet. Kaupat olivat vielä auki, mutta ihmisiä ei ollut liikkeellä ollenkaan, me ja muutama muu tyyppi vain. Päikkäreiden jälkeen oli muutenkin vähän nyrjähtänyt olo päässä, ja se vain paheni kun kaupunki oli autio ja kaupoissa soi kummallinen musiikki. Viinakaupassa soitettiin Disturbedia, ruokakaupassa klassista musiikkia, urheilukaupassa teknobilemusaa todella kovaa. Siinä sen näkee, miten outoihin asioihin tulee kiinnittäneeksi huomiota ja miten arkipäiväiset asiat saattavat tuntua ihan kummallisilta. Palasimme hostellille viettämään rauhallista iltaa pyykinpesun ja paikallisen siiderin parissa. Mietimme että nyt on hyvä hetki ottaa muutama päivä rennosti viime aikojen hektisyyden jälkeen, varsinkin kun olemme täällä pidemmän aikaa.
 |
| Paikallinen sambaryhmä esiintyi lauantaipäivän iloksi. Local samba group gave a show to entertain people on a bright Saturday. |
 |
| Nelson Farmer's Market. |
 |
| Hostellimme. Our hostel. |
 |
| Nelson lauantaina viiden aikaan, ei ketään missään. Nelson on Saturday at five PM, nobody in sight. |
 |
| Nelson at 5 PM on Saturday. |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 176
Pöm tallusteli viidakossa uutena miehenä mutta edelleen ilman päämäärää. Viidakko vain jatkui ja jatkui vihreänä ja rehevänä. Aurinko alkoi laskea ja viidakon äänet lisääntyivät. Pimeyden laskeutuessa viidakko harveni vihdoin jonkin verran ja Pöm saapui pienelle aukiolle. Aukion keskellä hän näki yllätyksekseen Uolevin ja monta muuta leijonaa. "Pöm!", Uolevi huudahti. "Tule mukaan, aiomme juuri laulaa perinteisen tuutulaulumme!" Pöm meni leijonien keskelle ja laulu alkoi.
Weeeeeeeeeee, eeeee, eeeeeee, a wimmawe, a wimmawe, a wimmawe.
In the jungle the mighty jungle the lion sleeps tonight.
A wimmawe a wimmawe a wimmawe a wimmawe a wimmawe a wimmawe a wimmawe.
Ja eipä aikaakaan, kun aukiolta kuului vain leijonien ja Pömin vieno kuorsaus…
Wimmawe?
A wimmawe a wimmawe?
Vastaukset näihin vimmaisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti