Day 190: At the Market

Erittäin tuulinen ja aurinkoinen päivä tänään Nelsonissa. Otimme rennosti ja nautimme taas kaupungin kuhinasta. Menimme kuluttamaan aikaa markkinoille, ja ostimme neljä kiloa kauden hedelmiä, nam. Kävimme välillä Zumossa kahvilla ja hakemassa kanelipullat ruotsalaisesta leipomosta, ja palasimme taas markkinoille etsimään lounasta. Tällä kertaa silmiin osui italialainen koju, joka tarjosi tilauksesta tehtäviä pasta-annoksia ja kaneliperunadonitseja. Ostimme kana- ja pestopastat ja nautiskelimme herkullisesta ruoasta ihmisiä katsellen. Tuuli oli niin kova että välillä myyjiltä lähti tavaroita lentelemään pöydiltä ja kojutkin keikkuivat uhkaavan näköisesti. Palasimme majataloon herkuttelemaan hedelmillä ja miettimään ensi viikon aktiviteetteja. Juttelimme pitkään mukavan englantilaisen siivoojan kanssa, joka kertoi meille vinkkejä Blenheimia varten ja antoi opaskirjan lainaan. Leikkasin Karin hiukset kolmen dollarin askartelusaksilla, kyllähän sekin askartelusta kävi. Hyvin rauhallinen ja kotoisa päivä.

Ihania kauden hedelmiä Nelsonin markkinoilta neljän kilon edestä: luumuja, persikoita, nektariineja ja aprikooseja. Superhyviä! Four kilos of lovely seasonal fruits from Nelson Market: plums, peaches, nectarines and apricots. Super delicious!

Carlos Drake, seikkailija

Luku 190

Onan suureksi kauhuksi vessaan astui Anita Leiristo. Hän oli tunnettu tyhjäntoimittaja, joka antoi solkenaan typeriä neuvoja kaikille tapaamilleen ihmisille. Anitalla oli myöskin outo tapa arvostella vastaantulijoiden sukkia. Hän saattoi äkkiarvaamatta rynnätä jonkun satunnaisen vastaantulijan nilkkoihin kiinni ja tarkistaa minkälaiset sukat lahkeen alta löytyi. "Haa!", hän silloin huusi (tai paremminkin raakkui, Anitalla oli polyyppeja). "Pinkit alpakka-opossumi-nokkaeläin-sukat eivät missään nimessä käy yhteen sinisten kengurunnahkasaappaiden kanssa. Ettäs kehtaat senkin juntti!" Anita aloitti puhumisen oitis, kun näki Onan. "Voi hyvänen aika, mikä se tuollainen kauhtana oikein on. Ja eihän nuo kengät sovi yhtään sukkien kanssa yhteen. Ja mikä asento se tuommoinen on ja päläpäläpälälässynlässynlääblaablaablaaa…" Onan verenpaine nousi oitis huippulukemiin, Anitan jäkätys raastoi hänen jo valmiiksi rispaantuneita hermojaan. Ona räjähti kuin tulivuori. Hän mursi häntä kahlinneen taian silkalla suuttumuksen voimalla ja pääsi vihdoin liikkumaan. Hän taikoi Anitan hiljaiseksi ja tarkemmin ajateltuaan hän siirsi Anitan Mauttomien Sukkien planeetalle. Ona lähti vessasta ulos. Hän tiesi, että Kapteeni oli syypää häntä kahlinneeseen taikaan ja että Kapteeni oli vienyt Elviiran mukanaan. "Minä löydän sinut vielä, Kapteeni, ja sitten katsotaan kuka on kuka!", Ona vannoi itsekseen (aivan niin kuin tällaisissa tilanteissa on tapana).

Mistä voi ostaa sinisiä kengurunnahkasaappaita?

Onko niiden hinta pompannut ylös viime aikoina?

Lähteekö Ona nyt sukkana etsimään Kapteenia?

Vastaukset näihin lässytyksiin ja paljon muuta jäkätystä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.