Day 171: Driving to Wanaka

Heräsimme varhain ja valmistauduimme lähtemään tien päälle, jalkoja poltti jo ja malttamattomina tsekkasimme hostellista ulos ja lähdimme hakemaan vuokra-autoa. Saimme upgraden ja allemme nelivetomaasturin, kiva! Halusimme nähdä vielä ennen Wanakaan lähtöä ensimmäisen kaupallisen bungy-hypyn paikan Kawarau Bridgen, joten ajelimme sinne ja satuimme sopivasti näkemään kun joku vanha setä hyppäsi heti aamutuimaan. Kuvailimme hetken kaunista ympäristöä vanhan sillan äärellä ja lähdimme sitten ajamaan Arrowtowniin, idylliseen entiseen kullankaivajien pikkukaupunkiin jonka halusimme myös nähdä vielä ennen lähtöä. Ostimme kaupungin leipomosta aamupalaa ja lounasta, ja hetken istuimme puiston penkillä nauttimassa kauniista aamusta, ja sitten lähdimme varsinaiseen ajomatkaan eli Wanakaan noin sadan kilometrin päähän. Sinne pääsee kahta reittiä, joista me valitsimme lyhyemmän ja hurjemman, eli vuorten yli mutkittelevan kapean tien. Aivan mielettömät maisemat koko matkan ajan, todella upeaa vuoristoseutua! Pysähdyimme monta kertaa ottamaan valokuvia, ja kävelimme pari kertaa näköalapaikoille, joissa seisoi koko laakson yllä, ja vain muutama sentti maata esti putoamisen, eikä kaiteita tietenkään. Jiihaa!

Wanakaan saavuimme puolen päivän aikaan, ja menimme heti hostelliimme Wanaka Bakpakaan, jossa saimme oman huoneen järvinäköalalla peruutuksen ansiosta. Pihalla kasvoi iso eukalyptus-puu, ja sen tuoksu toi mieleen Australian. Kävimme heti kaupassa ja samalla kahvilla, ja tulimme sitten syömään lounasta hostellillle. Tässä hostellissa on paljon viihtyisämpää kuin edellisessä, tunnelma on ihan erilainen ja keittiö on todella kaunis, ja syömään voi mennä ulos terassille. Lounaan jälkeen lähdimme lyhyelle vaellukselle, Mount Iron Walkille, joka kesti noin kaksi tuntia. Reitti vei vuoren toista rinnettä ylös ja toista takaisin alas, ja ylhäällä oli mielettömän hienot 360 asteen näkymät joka suuntaan. Vuoria oli joka puolella, välissä viljeltyä maata ja lampaita, sekä tietenkin Wanaka-järvi. Aurinko porotti niin kuumasti, että päätä alkoi särkeä vaikka oli hattu ja aurinkolasit. Ajelimme vielä kävelyn jälkeen katsomaan paikalliset rannat ja räpsimme sieltä valokuvia, ja sitten palasimme hostellille illan viettoon. Täällä on myös toinen suomalainen pari, mutta he visusti varovat puhumasta suomea kuultemme ettemme vaan huomaisi heitä, hassua. Paljon oli myös saksalaisia nuoria, ainakin kolme eri seuruetta. Illallisaikaan alkoi hävettää, kun keittiöön tullessamme siellä oli täysi tohina päällä, ja kaikki seurueet tekivät gourmet-ruokia paitsi me, me teimme mikrolla kaurapuuroa. Muilla oli pulloittain viinejä ruokajuomana, meillä vettä. Me yritimme urheasti pitää perinteistä hostelliköyhäilymeininkiä yllä, mutta vaikeaa se oli siinä eksoottisten etnisten ruokien, sisäfileiden ja punaviinien seassa. Eräs seurue pilkkoi jopa pikku kulhoihin kauniisti erilaisia kasviksia tarjolle. Olen mykistynyt. Ei ole maailma entisellään.

Kawarau Bridge, ensimmäisen kaupallisen bungy-hypyn koti. Kawarau Bridge, home of the first commercial bungy jump.

Tämän lähemmäs hyppypaikkaa en uskalla mennä. This is the closest that I dare to go to the jumping place.

Kawarau River.

Vanhan herran aamuhyppy. Old gentleman's early morning jump.

Idyllinen Arrowtown. Idyllic Arrowtown.

Arrowtownin apteekin kulma. Pharmacy's corner in Arrowtown.

Alkumatkan tie mutkitteli aika hauskasti ja jyrkästi vuorta ylös. In the beginning of the drive the road winded quite funnily and steeply up the mountain.

Ylhäällä oli jo jylhempää. Up there it was quite rugged.

Näkymä alas takaisin päin oli upea. The view back down was awesome.

Tuota tietä ajelimme ylös Crown Range Summittia ja läpi. That road we drove to get up and past the Crown Range Summit.

Näkymä hostellimme pihalta Wanaka-järvelle. The view from our hostel yard to the Lake Wanaka.

Mount Iron Walkin alkupää. The beginning of the Mount Iron Walk.

Wanaka.

Näkymä ylhäältä, tuolta vuorilta ajoimme Wanakaan. The view from above, we drove through those mountains to get to Wanaka.

Wanaka ja vuoret. Wanaka and the mountains.

Ylhäällä vuorella avautui upeat näkymät joka suuntaan. Up on the mountain top we had amazing views to every direction.

Näkymä toiseen suuntaan. View to the other direction.

Näkymä kolmanteen suuntaan. View to the third  direction.

Vuoren rinteillä kasvoi isoja pensaita, jotka kukkivat parhaillaan. On the mountain slopes there grew big bushes that bloomed.

Jälleen yksi hieno näkymä. Another great view.

Lake Wanaka.

Lake Wanaka eri suunnasta. Lake Wanaka from different direction.

Lake Wanaka ja vuoret. Lake Wanaka and the mountains.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 171

Carlos putosi nopeasti virtaavaan koskeen. Hänen yllätyksekseen vesi ei ollut yhtään kylmää vaan todella lämmintä ja miellyttävää. Jostain syystä se myös kannatteli häntä niin hyvin ettei hänen tarvinnut tehdä uimaliikkeitä (eipä hän olisi osannutkaan). Carlos kellui lämpimässä vedessä ja katseli alaspäin. Vesi oli niin kirkasta, että hän saattoi nähdä pohjaan asti. Se ei ollut yhtään hyvä asia, koska pohja oli erittäin kaukana alhaalla, Carlos ei ollut edes tiennyt, että kosket saattoivat olla niin syviä. Kaiken lisäksi vedessä kierteli suuria harmaita haita, joilla ei tuntunut olevan mitään vaikeuksia uida vastavirtaan. Carlos vilkaisi ylöspäin ja näki, että hänen molemmilla puolillaan kohosivat pystysuorat ja sileät kallionseinämät. Missään ei näkynyt sellaista kohtaa, jossa olisi voinut edes kuvitella yrittävänsä päästä koskesta pois. Carlos vilkaisi uudelleen alas ja näki helpotuksekseen, että hait eivät ainakaan vielä olleet huomanneet häntä. Koski jatkui tasaisena eteenpäin ja jopa hidastui hiukan. Carlos ilahtui tästä ja näki jo sielunsa silmin, kuinka koski muuttuisi hitaana virtaavaksi puroksi, joka sitten loppuisi tyyneen järveen. Siellä hän voisi sitten kaikessa rauhassa nousta pois vedestä. 

Onko Carlos todellakin noin hölmö?

Joutuuko hän pikaisesti opettelemaan uimista?

Vastaukset näihin kelluviin kysymyksiin ja paljon muuta vetistä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.