Tahunanui Beach. Mustaa hiekkaa/Black sand. |
Carlos Drake, seikkailija
Luku 193
Carlos katsoi hämmästyneenä itseään ja totesi pettämättömän terävään tapaansa: "Sehän olen minä!" "Carlos Nr 3591 sarjaa B 5, palveluksessanne!", vastasi toinen Carlos. "Ystävien kesken minut tunnetaan Kallena!" Hän katsoi kelloaan (joka muistutti pientä avaruusalusta vilkkuvine valoineen ja piipityksineen) ja sanoi Carlokselle: "Olet juuri nyt tulevaisuudessa, tarkemmin sanoen vuodessa 3999 ja nykyisten sääntöjen mukaan et voi enää kauaa viipyä täällä. Valvontavirasto on erittäin tarkka näissä asioissa. Jouduimme Seikkailijoiden kanssa tekemään melkoisesti töitä, että saimme Viraston hämättyä niin, että pääsin pelastamaan sinut. Laskelmiemme mukaan Virasto on jo tietoinen sinun täällä olostasi ja meillä on noin viisikymmentä sekuntia aikaa ennen kuin heidän joukkonsa ovat täällä. Seuraa minua, jos haluat elää!", näin sanoen Kalle kääntyi ja lähti kohti kalliomuodostelman keskiosaa. Carlos seurasi perässä ja yritti samalla kysellä Kallelta kysymyksiä. "Mitä ihmettä tulevaisuudessa on tapahtunut, että minua on useampia? Ja miksi tämä Virasto haluaisi minulle mitään pahaa?" "En voi kertoa sinulle liikaa yksityiskohtia, mutta olet varmaan jo itsekin päätellyt, että sinusta on tehty kopioita ja näistä kopioista on muodostettu Seikkailijat-niminen ryhmä, jonka tehtävänä on ylläpitää järjestystä ajassa ja maailmankaikkeudessa. Meidän tehtäviimme kuuluu esimerkiksi sinun pelastamisesi niinä hetkinä, kun käyt tulevaisuudessa jonkun oven kautta ja joudut vaaraan. Virasto odottaa vain tekosyytä pidättää sinut jostain sääntörikkomuksesta. Huhun mukaan heillä on jotain hampaankolossa sinua vastaan". Kallion päällä oli pieni lautavaja, jota kohti he kävelivät. Carlos ei ollut huomannut vajaa, koska se oli samanvärinen kuin ympäröivä kiviaines. Heidän lähestyessään vajaa kallio alkoi täristä ja taivas pimeni. Jostain alkoi kuulua korviasärkevää jyrinää. "Virasto on tulossa!", Kalle sanoi rauhallisesti. He tulivat vajan luo, joka sekin tärisi ja heilui kuin myrskyn kourissa. "Astu sisään, tapaat jonkun meistä myöhemmin ja saat silloin lisää vastauksia!", Kalle sanoi avaten vajan oven Carlokselle. "Kiitos, miten sinun käy Viraston kanssa?", Carlos kysyi joutuen jo huutamaan tullakseen kuulluksi jyrinän yli. "Ei hätää, meillä on aina takaportti pakoreittiä varten!", Kalle vastasi. Carlos astui ovesta sisään ja Kalle sulki oven hänen perässään.
Kuinka paljon Carloksia oikein onkaan tulevaisuudessa?
Eikö yhdessäkin ole aivan liikaa?
Vastaukset näihin tuleviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
4 kommenttia:
Huomenta! sepäs olikin mukava ralli ja kiva biisi. Talven harmaudessa tai oikeastaan pimeydessä ja kylmyydessä kävin eilen hiihtämässä muutaman kilsan töitten jälkeen. Poikkesin valaistulta latuosuudelta Viikin arboretumin metsiin suksimaan. Jännää oli tähtikirkkaan taivaan alla iltapimeässä hiihdellä, ladun erotin just ja just hämärästi kuunvalon (ja poikkeuksellisen hyvän hämäränäkökykyni ;)) ansiosta. Enkä ollut ainoa "pimeä" hiihtäjä; itse asiassa aikamoinen suihkina kävi siellä metsän siimeksessä... Kuutamohiihto, oujee..! :)
Kiva kun tykkäsit, mustakin se oli oikein hauska biisi! Kuutamohiihto kuulostaa eksoottiselta, taidankin kertoa tästä uudesta lajista kun kyselevät täällä että millaista Suomessa on. Sitä ei tietenkään kuka tahansa voi harrastaa, mutta onneksi sulla on tuo poikkeuksellinen hämäränäkö...
Olipas muuuten oikeesti ihanan positiivinen ja ilonen rallatus. Ja mukava videokin, vähän flash mob idealla toteutettu. Jaï päähän mokoma kylläkin, nyt on vaikee jatkaa raportin kirjotusta (oon toimistolla...).
Tulee parempi raportti kun tuo biisi soi päässä! :D
Lähetä kommentti