torstai 5. tammikuuta 2012

Day 167: Short stroll along the shore

Nukuimme pitkään ja laiskottelimme ja venyimme iltapäivään, ennenkuin jaksoimme lähteä kauppaan. Purkkilounaan jälkeen lähdimme kävelylle keskustaan. Jalat on vielä ihan maitohapoilla sen Tiki Walkin jäljiltä, joten jouduimme ottamaan rennosti ja jättämään vaellukset myöhemmälle. Kiersimme sen sijaan rauhalliseen tahtiin Queenstown Gardensin, kaupungin vieressä olevan niemen joka on kokonaan puistoaluetta. Niemen rantaa pitkin kulkee kävelyreitti, ja sieltä on hienot näkymät Lake Wakatipun yli. Uskomattoman kovat tuulenpuuskat puhalsivat välillä järveltä päin, varmaan sen takia tänään ei näkynyt varjoliitäjiäkään. Istuskelimme puiston penkillä nauttimassa auringon paisteesta ja kävelimme sitten takaisin hostellille teetauolle. Juttelimme hetken mukavan irlantilaisen miehen kanssa, joka on ollut Uudessa Seelannissa jo viime syyskuusta. Hän kertoi että muilla alueilla ei ole niin paljon turisteja kuin täällä Queenstownissa, jossa ei juuri muita tunnu olevankaan. Saksalaisia turisteja on ihan selvästi eniten liikkeellä, ja olemme kuulleet jonkin verran myös ranskaa ja tietysti aasian kieliä. Me kun olemme noviiseja näissä hostellihommissa, niin emme tiedä, onko ihan normimeininkiä että päivisin kaikki istuvat olohuoneessa nakuttelemassa läppäreitään, eikä kukaan puhu mitään. Jos itse tervehtii niin saattaa saada vastauksen, mutta keskusteluja ei helposti saa aikaiseksi. Ehkä me olemme liian vanhoja olemaan kiinnostavia? Harmi, minä kun olin toivonut tutustuvani uusiin ihmisiin tällä reissulla.

Queenstownin ranta. The beach in Queenstown.

Kävelyllä Queenstown Gardensissa. Walking in Queenstown Gardens.

Queenstown vuoren ja järven välissä. Queenstown sandwiched between the mountain and the lake.



Remarkables-vuorijono. Remarkables mountains.



Queenstown Gardens.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 167

Kapteeni sitoi pysähtyneisyystaian lupaamaansa umpisolmuun ja vangitsi samalla Elviiran ilmavankilan sisään. Sitten hän siirsi heidät Kos Meisselistä jonnekin aivan muualle. Kalen Rilli jäi täydellisen pysähtyneisyyden tilaan, oli aivan kuin koko paikka olisi vangittu jättimäisen lasikuution sisään. Ravintolan vessassa Ona seisoi paikoilleen jähmettyneenä peilin edessä. Hän ei pystynyt liikuttamaan yhtäkään lihasta kehostaan mutta hänen aivonsa toimivat vallan mainiosti. Kaikkien muiden ravintolassa olijoiden tajunta oli armollisesti jähmettynyt paikoilleen. Onan tajuntaa suojeli eräs taikaesine, josta edes Kapteeni ei ollut tietoinen. Nyt hänen pitäisi keksiä jokin tapa millä vapauttaa myös kehonsa pysähtyneisyystaiasta. Ona oli totisesti aikamoisessa kiipelissä!

Minne Kapteeni vei Elviiran?

Pääsekö Ona vapaaksi?

Saako hän koskaan jakkipurilaistaan?

Vastaukset näihin jähmettäviin kysymyksiin ja paljon muuta taianomaista seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

jasmine kirjoitti...

kivan olonen blogi!:))

käyppä kattoos-> http://jayhooo.blogspot.com/

Tau kirjoitti...

Kiitos!

Lähetä kommentti