Day 165: Hiking to Bob's Peak

Aamulla vaihdoimme hostellia, sillä täälläpäin ei voi tehdä kovin pitkiä varauksia etukäteen ja sen takia jouduimme jakamaan oleskelumme kahden hostellin kesken. Kirpsakassa aamussa kävelimme uudelle hostellille Flaming Kiwille, ja katselimme samalla taivaalla leijuvia kynnen palasia eli paragliding-varjoja. Jätimme reput säilöön hostelliin ja lähdimme päivän urheilusuoritukseen, kiipeämään Tiki Walkia pitkin läheisen vuoren huipulle, jonne pääsee myös Skygondolalla. Cairnsin 7.5 kilometrin pituisen Skyrailin jälkeen tämä tuntui niin naurettavan lyhyeltä muutaman sadan metrin matkallaan, ettemme edes harkinneet hyppäävämme sen kyytiin. Tiki Walk oli noin tunnin reitti, paikoitellen erittäin jyrkkää nousua noin 500 metriin kukkulan/vuoren laelle, jossa oli Skygondolan päätepiste, ravintola ja kahvila, luge-rata ja mahdollisuus lähteä paragliding-hyppyyn tai ziptraililla eli vaijerilla alas Queenstowniin. Nousu oli aika rankka, tai ainakin se tuntui siltä näin puolikuntoisena. Puuskutimme kuin astmaattiset pallokalat ja jalat menivät hapoille, mutta periksi ei annettu ja ylös päästiin noin 45 minuutissa. Näkymät ylhäällä olivat niin huikeat, että kyllä kannatti nousta. Alhaalla levisi Queenstown ja Lake Wakatipu ja ympäröivät vuoret näkyivät kauniina auringon paisteessa. Paragliding alkoi kiinnostaa kovasti, harmi että se on niin kallis, 199 dollaria. Kari ei halua hypätä, mutta kun katselin sitä menoa niin minun alkoi tehdä mieli lähteä leijumaan vuorelta alas kaupunkiin, olisihan siinä ohjaaja mukana niin että itse saisi keskittyä ihailemaan maisemia. Katselimme maisemat kaikista kulmista ja kävimme kahvilla, ja sitten palasimme samaa reittiä alas. Menomatka menikin puolet ripeämmin, ja puoli kahdelta olimme jo hostellissa. Saimme huoneemme, sellaisen pikku kopperon ilman mitään mukavuuksia, ja lähdimme syömään. Haimme myös nettiyhteyden loppuajaksi, ja se tuli paljon halvemmaksi kuin Australiassa, vaikka ne siellä meitä pelottelivat että Uudessa Seelannissa on hurjan kalliit nettiyhteydet. Eikä mitään passeja kyselty tai papereita täytelty, rahaa piti vaan antaa. Emme jaksaneet sen kummemmin pyöriä kaupungilla, jalkoja painoi ja alkoi väsyttää, joten palasimme hostelliin  ruokakaupan kautta viettämään iltaa. Huomenna on taas aikainen herätys, kun on retkipäivä, joten pitää koittaa mennä ajoissa nukkumaan.

Skygondolalla pääsi helposti nousemaan Bob's Peakin huipulle, mutta me menimme kävellen Tiki Walkia pitkin. You could easily get to the top of the Bob's Peak on the Skygondola, but we chose to walk instead the Tiki walk.

Tiki Walk nousi jyrkästi vuoren rinnettä zig zagaten. Tiki Walk was a steep zig zag rise. 

Upea näköala palkitsi rankan nousun. Amazing view rewarded after the hard walk.

Huipulla oli ravintola, kahvila, luge-rata ja paragliding-mahdollisuus. On the top there was a restaurant, cafe, luge track and possibility to go paragliding.

Huipun vasemmalla puolella näkyi komea kukkula. On the left side of the view there was a handsome hill.

Queenstown.

Hienoin piknik-paikka tähän mennessä. The greatest picnic spot so far.

Hissillä noustiin luge-radalle. Elevators to the luge track.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 165

Lihaskimppu käveli viidakkopolkua pitkin. Hän oli kävellyt pitkän aikaa näkemättä muuta kuin runsain määrin värikkäitä lintuja lentelemässä puiden latvusten seassa. Nyt hän kuitenkin näki leijonan tulevan polkua vastakkaiseen suuntaan. Pian he kohtasivat ja kummatkin pysähtyivät katsellen toisiaan. "Terve!", leijona sanoi iloisesti. " Minä olen Uolevi. Mikä sinun nimesi on?" "Öhh, Pim… tai Pam… tai oikeastaan Pom… mutta myöskin Pum", lihaskimppu vastasi sopertaen ja pillahtaen sitten lohduttomaan itkuun. Leijona oli hetken hämmästyneen näköinen mutta otti sitten lihaskimpun tassujensa lempeään syleilyyn. "Noohnooh, ei mitään hätää, Uolevi on tässä". Leijona silitteli ja lauloi "Lapponiaa" lihaskimpulle niin kauan aikaa, että hänen itkunsa lakkasi. "Et siis oikein tiedä mikä sinun nimesi on?, Uolevi-leijona sanoi. "Minäpä annan sinulle uuden nimen: tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Pöm! Nouse ja kävele ja mene tekemään urotekoja!" Uuden nimen saanut Pöm nousi ylös ja pyyhki kyyneleensä. Hänestä uhosi nyt aivan uudenlainen voima ja varmuus. Oli aivan kuin aurinko olisi paistanut häneen pitkän pimeyden jälkeen. (Samaan aikaan kun Uolevi antoi uuden nimen Pömille, oli eräs jo meille tuttu haarniska kuulolla jossain kaukaisessa ulottuvuudessa.) 


Mikä ihmeen nimi leijonalle on Uolevi?


Mikä ihmeen nimi on Pöm?


Miksi ihmeessä tämä tarina vain jatkuu ja jatkuu?


Vastaukset näihin ihmeellisiin kysymyksiin ja paljon muuta ihmeteltävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.