Carlos Drake, seikkailija
Luku 239
Svalbard kertoi äidistään ja leluavaruusaluksistaan ja sai ilmaiset supercappucinot (kymmenen shottia espressoa ja tippa maitoa) vastineeksi. Tämä sai Svalbardin täysin sekaisin, eli toisin sanoen hänestä ei huomannut mitään normaalista poikkeavaa. Svalbard juoksi ulos kahvilasta ja kaappasi lähimmän avaruusaluksen banaanin avulla. Hän painoi aluksen nastan lautaan (kirjaimellisesti, sillä jupiterilaisten avaruusalukset vaativat käynnistyäkseen atominastan painamisen hiilikuitulautaan). Alus syöksähti pois Jupiterin pinnalta ja avaruuteen täydellä valonnopeudella. Sattumoisin juuri sillä hetkellä Jupiterin ohi kulki jotain suurta ja pimeää. Alus törmäsi suoraan päin pimeyttä ja katosi sitten sen sisään jälkeäkään jättämättä. Ja pimeys pysähtyi.
Heittikö Svalbard veivinsä?
Vetikö hän viimeisen henkäyksensä?
Lähtikö hän manan majoille?
Liittyikö hän esi-isiensä seuraan?
Delasiko hän?
Ripustiko hän hanskat naulaan?
Laulaako hän nyt yläkerran kuorossa?
Puskeeko hän voikukkia?
Eikö häntä enää ole?
Lepääkö hän rauhassa?
Vastaukset näihin haudanvakaviin kysymyksiin ja paljon muuta kuolettavan tylsää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti