keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Day 250: Sun and food

Melko samanlainen päivä kuin eilenkin, paitsi että syötiin pitkästä aikaa aamupala. Sitten otettiin taas  aurinkoa kunnes ei enää kestänyt, sen jälkeen siestaa ja syömään vaihteeksi intialaista kasvisruokaa, oli muuten todella hyvää. Ruoan jälkeen mentiin taas rannalle, ja huomattiin että sinne ei kannata mennä enää neljän jälkeen, sillä aurinko on niin matalalla ettei se paista kunnolla. Jonkin aikaa kuitenkin kävelimme siellä fiilistelemässä, vaikka varjossa olimmekin. Illalla lähdimme etsimään jotain kivaa iltapalapaikkaa, mutta ei oikein mikään innostanut, joten jätettiin väliin koko syöminen. Illan piristykseksi hotellihuoneen viileydessä katselimme Scott Pilgrimin, hauska leffa.

Noori Indian Restaurant: Cottage cheese in spicy tomato and butter sauce; 170 bahtia per lärvi (4.15 euroa)




Carlos Drake, seikkailija

Luku 250


Julkaisemme seuraavaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävän postikortin, jonka Carlos aikanaan lähetti vähemmän tunnetulle serkulleen Farlokselle (Farlos oli egyptiläinen ja työskenteli Kairossa taksikuskina. Hän oli tienannut niin ison omaisuuden huijaamalla turisteja, että hän olisi voinut ostaa oman saaren, kuten esimerkiksi Manhattanin). Toimituksen toiveena on myöskin, että kyseinen postikortti on jonain päivää niin arvokas, että se voidaan myydä ja myyntivoitolla toimitus voi myöskin ostaa oman saaren (kuten vaikkapa Australian). 


Terve Farlos!


Terveisiä täältä Alhambra Beachilta. Täällä on säitä pidellyt (+12 varjossa, ei taida niin lämmintä olla Kairossa, lällällää). Ruoka on hyvää ja halpaa mutta ei nämä alhambralaiset osaa tehdä kunnon läskisoosia ollenkaan. Olutkin on laihaa litkua, aivan niin kuin alhambralaiset itsekin, heh, vitsivitsi. Tuossa postikortin kuvassa on tämä ranta ja siinä vasemmassa reunassa näkyy pieni pala minun hotellianikin. Hotellin portsari, Juan nimeltään, on tosi mukava mies. Joka päivä jutellaan kaikenlaista, säästä päivän politiikkaan. Ikävä kyllä Juan on nyt sairaslomalla, joku hermoromahdus tai jotain sellaista. Ranta on tosi hieno ja vesi lämmintä kuin vastalypsetty maito. Täältä ei muuten saa maitoa ollenkaan. Ei ihme, että paikalliset on niin pieniä, kun ei ne juo maitoa ollenkaan. Ostin kaikille sukulaisille aidot Rolexit tuliaisiksi, sain ne tosi halvalla yhdeltä rehelliseltä rantakauppiaalta, mukava mies kuin mikäkin. Antoi vielä alennusta, kun kuuli mistä olin kotoisin. Eipä täällä muuta kummempaa. Työniloa vain, kyllä sinäkin vielä rikastut niin, että pääset lomailemaan, heh. 


Aurinkoiset terveiset serkultasi Carlokselta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti