Day 247: Last day in Koh Lanta

Vietimme vielä viimeisen rauhallisen aamupäivän rannalla uiden ja aurinkoa ottaen. Nyt jo huomaa että väki alkaa vähetä, ja kuulemma ensi kuussa rannalla on jo niin tyhjää että moni hotelli ja ravintola pistää luukut kiinni. Vahingoitin eilen varpaani kun tökkäsin sen portaisiin, ja nyt se on mukavan sininen ja hankaloittaa kävelyä. Kävimme lounaalla taas saksalaisessa leipomossa, ja sitten taas siestan viettoon, jonka päälle lisää aurinkoa rannalla. Alkaa jo vähän kyllästyttää, mutta köyhäilymeiningillä jatketaan siitä huolimatta. Illalla kävelimme siihen eilen suljettuna olleeseen ravintolaan, Family Thai Restaurantiin, ja söimme hyvää perusthairuokaa. Näimme matkalla vihreäpäisen pienen käärmeen, se luikerteli ohitsemme autotielle ja melkein pääsi toiselle puolelle, viime metreillä joku täti ajoi mopolla sen päälle. Ukkonen kävi uhittelemassa ja istuimme jonkin aikaa ravintolan katoksen alla sadetta pitämässä. Onneksi sade hellitti ja pääsimme melkein kuivina takaisin mökkiimme. Nyt pakkaillaan ja pyykätään ja valmistaudutaan huomiseen reissupäivään.

Family Thai Restaurant: fried cashew with chicken, fried rice with chicken; 140 bahtia (3.4 euroa)

Pikku käärme koitti päästä tien ylitse ja melkein onnistuikin. A little snake tried to cross the road and almost succeeded.

Family Thai Restaurant.

Kulkukoira hätyytteli kanoja ja ajoi kukkoa takaa, jolloin keittiöstä juoksi mies ja heitti koiraa kivillä kunnes se luikki jonnekin kujille. A stray dog chased the hens and the cock, and when a man ran from the kitchen and started throwing rocks at it it ran away.

Perusthairuokaa illalliseksi. Basic thai dinner.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 247

Jouda alkoi opettaa Plungille ja Chopstickille vaarallisinta ja tappavinta itsepuolustuslajia koko universumissa: Humppa-Futa! Ja näin se menee…

Korkealla kunnahalla potkut päähän huminoi. Nyrkki paukkaa, leukaa haukkaa, korvapielet soi. Plungi siellä, päänsä hiellä, opin saada voi, mutt huilatessaan vaikeroi: 

Hoi hoi sä Plungin oma Hulta, oi oi sun lyönnit on tulta. Voi voi, jos selkään saan mä sulta, ai ai se vammoja mieheen loi.

Koivupuussa, illansuussa, Chopsticki tekee näin, konnat uittaa, tilit kuittaa aina eeltäpäin. Lauantaina kääntää aina viitan nurinpäin, kun treeniin viheltäin.

Hoi hoi sä Plungin oma Hulta, oi oi sun lyönnit on tulta. Voi voi, jos selkään saan mä sulta, ai ai se vammoja mieheen loi.

Plungin isku, papan pisku, kovin päällä maan, syksyn tullen kai jo sullen arkku ostetaan. Sitten näitä meidän täitä viikko hakataan ja kuorossa näin lauletaan:

Hoi hoi sä Plungin oma Hulta, oi oi sun lyönnit on tulta. Voi voi, jos selkään saan mä sulta, ai ai se vammoja mieheen loi.

Käykö Humppa-Fu Plungilta ja Chopstickiltä kuin tanssi?

Vai meneekö homma Cha-Cha-Chaksi?

Vastaukset näihin svengaaviin kysymyksiin ja paljon muuta rytmillistä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.