Day 237: By boat to Koh Lanta

Argh, jälleen kukonlaulun aikaan ylös ja matkaan, miten ne kaikki järjestelyt osuukin aina aamuvarhaiselle? Odottelimme tien poskessa kyytiämme puolisen tuntia, ja katselimme ihmeen rauhallista Phuketia. Pikkubussilla huristelimme sitten Phuket Townin läpi saaren päälaiturille, jolta kaikki lauttakyydit lähtevät. Saimme Koh Lanta -tarrat rinnuksiin ja hyppäsimme ison moottoriveneen kyytiin. Isolla veneellä meidät kuljetettiin Railayn saarelle, jossa kaikki turistit jaettiin tarrojen mukaan eri veneiden kyytiin, ja matka jatkui kohti Lantaa. Ihan tuli Fiji mieleen elävästi veneessä keikkuessa ja saaria katsellessa. Muutenkin järjestelyt olivat hauskasti vähän sinne päin; meille myytiin kyyti suorana matkana Lantaan, ja isossa veneessä henkilökunta ilmoitti että joskus mennään suoraan, joskus välipysähdyksellä, eivätkä hekään tienneet kumpi olisi tänään vuorossa. Mutta perille päästiin, mikä tietysti on pääasia.

Koh Lantassa vastassa olikin sellainen muuri kyydin tuputtajia etten ikinä ole nähnyt. Yksi herhiläinen kulki vierelläni pitkään eikä millään meinannut uskoa kun sanoin että meillä on jo kyyti järjestettynä majapaikan puolesta. Laiturilla myös otettiin 10 bahtin "siivousmaksu" kaikilta turisteilta. Hyvä tietysti jos luonnosta huolehditaan ja turismin jälkiä korjataan, mutta näinköhän varat siihen käytetään? Saarilla oli kuulemma satanut viime aikoina runsaasti, mutta tänään ainakin aurinko helotti taivaan täydeltä ja kuumuus oli melkoinen kun köröttelimme auton kyydissä kohti majapaikkaamme Banana Garden Homea, joka sijaitsee aivan Hat Khlong Dao -rannalla. Saimme oman bungalowin ja tervetuliaisjuoman, ja asetuimme taloksi mökkiimme. Kävimme syömässä thai-lounaan majapaikan omassa ravintolassa, oli mukava istuskella ulkona ja antaa merituulen viilentää kuumaa otsaa. Ruoka oli ihan ok, muttei niin hyvää mitä viime päivinä olemme syöneet. Ruoan jälkeen kävimme rannalla, ja kävelimme sitten päätielle ja kauppaan hakemaan vettä ja muuta tarpeellista. Illalla menimme rannalle ihailemaan pinkkiä auringonlaskua. Jo nyt tuntuu että viihdymme täällä paremmin kuin Phuketissa, ranta oli paljon rauhallisempi ja ihmisiä on vähemmän ja väljemmin liikkeellä, ja muutenkin täällä on enemmän sellainen chill out -tunnelma aistittavissa.

Kata Beach aamuvarhaisella. Kata Beach in the early hours.

Saaristoa matkalla Koh Lantaan. Islands on our way to Koh Lanta.

Railayn saarella ihmiset jaettiin pienempiin veneisiin ja kuljetettiin määränpäihinsä. (Sumensin ihmisten kasvoja varmuuden vuoksi.) At Railay Island people were herded in different boats depending on their destination. (I blurred the faces just in case.)

Railay island.

Railay Island.

Veneemme selkänojat oli verhoiltu rauhoittavasti pelastusliiveillä. The back rests in our boat were draped calmingly with life vests.

Lounas Banana Garden Homen rantaravintolassa. Lunch at the Banana Garden Home beach restaurant.

Uusi majapaikkamme Banana Garden Home. Our new place Banana Garden Home.

Banana Gardenin bungalowit. The bungalows of Banana Garden.

Ranta auringonlaskun aikaan. The beach at sunset.

Sunset.

Viime minuuteilla aurinko muuttui pinkiksi ennen laskeutumistaan. At the last minutes the sun shifted into pink before setting.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 237

"Eikös sinun pitänyt soittaa Pentille eikä Matille. Ja mitä tuo mustekala tekee sinun povitaskussasi?", Ona kysyi Butchilta. Butch ei vastannut vaan pölläytti sikaristaan valtavan savupilven, joka peitti hetkiseksi kaiken näkyvyyden. Kun savu hälveni Butch oli kadonnut ja vain Ona ja Matti olivat paikalla. "Mitä sinulla on sanottavaa tähän?", Ona kysyi nyt puolestaan Matilta. "Jaa, tuota… Juttuhan on nyt näin, että Butch oli eräänlainen julkisivu minulle. Olen niin pieni, että kukaan ei ottanut minua aikaisemmin vakavasti. Ja kaikki nauroivat minun knallilleni. Palkkasin Butchin puhumaan puolestani. Oleskelin itse hänen povitaskussaan ja annoin hänelle ohjeita puhelimen kautta. Butchilla oli vain onnettoman huono nimimuisti. Jostain syystä hän sanoi aina Pentti, vaikka piti sanoa Matti", vastasi Matti. "Vai niin. Oli miten oli, voitko auttaa minua löytämään Oraakkelin?", Ona kysyi. "Voin! Mutta kukaan ei tiedä missä Oraakkeli milloinkin on. Oraakkelin löytämiseen on tiettyjä temppuja, jotka onneksi minä hallitsen. Jos haluat, voimme lähteä saman tien matkaan?", Matti sanoi.  "Kyllähän se muuten käy mutta meidän pitäisi varmaan ensiksi päästä ulos tästä valaasta, jonka sisällä me olemme!", Ona vastasi. "Sehän hoituu helposti!", Matti sanoi ja ryhtyi toimeen.

Mitä Matti aikoo tehdä?

Pääsevätkö he ulos valaasta?

Löytävätkö he Oraakkelin?

Vastaukset näihin musteisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.