Day 231: The day of the century egg

Eilen nettiyhteys loppui kesken ennen kuin ehdin laittaa kuvat, mutta nyt ne ovat siellä paikallaan joten käykääpä katsomassa nekin.

Nukuin tosi huonosti nuhanenäni kanssa ja heräsin viideltä aamulla enkä saanut enää unta. Ei kai nyt enää mitään jetlagia voi syyttää? Meillä oli ongelmia netti-check-innin kanssa, jostain syystä järjestelmä väitti ettei tietojamme löydy ollenkaan, ja sehän kuulosti sen verran huolestuttavalta että lähdimme heti ensimmäiseksi selvittämään asiaa Hong Kongin asemalle, missä oli Cathay Pacificin etäpiste. Siellä selvisi, että meille annetussa e-lipussa oli väärä lentokoodi, ja todennäköisesti järjestelmä ei myöskään tunnistaisi Finnairin lipputunnusta, mutta tietomme olivat tallessa ja lippu kunnossa, mikä oli pääasia. Viimeisen päivämme kunniaksi päätimme mennä juhlalounaalle Yung Kee Restaurantiin, joka on kuuluisa paahdetusta hanhestaan. Ravintola oli täynnä lounastelijoita, joten saimme jonotuslapun. Onneksi meidän ei tarvinnut odottaa kuin kymmenisen minuuttia pöytää. Tarjoilijakin osasi englantia ja esitteli meille vaihtoehtoja. Halusimme maistaa kuuluisaa hanhea, joten tilasimme sitä, ja lisäksi annoksen kampasimpukoita kasvisten kera ja munakoisoa ravulla höystettynä. Juottopossu oli loppu, muuten olisimme tilanneet sitäkin. Tarjoilija mainitsi jotain alkupaloista, ja näytti hämmästyneeltä kun emme halunneet sellaista, joten muutimme mieltämme ja tilasimme alkupalaksi säilöttyjä inkiväärisiivuja. Hieman hämmästyimme, kun tarjoilija toi inkiväärit ja niiden päällä makoili kaksi mustan vihreää kananmunan puolikasta; annos sisälsikin kuuluisia century eggsejä eli kuukausia savikuoressa säilöttyjä munia. Tätä kuuluisaa herkkua emme olleet nähneet missään, mutta kun sitä näin sattumalta eteemme tuotiin, niin pitihän sitä maistaa. Ulkonäkö oli aivan karmea, mutta muna maistui melkein tavalliselta kananmunalta, hieman outo sivumaku siinä oli eikä koostumusta kannattanut jäädä miettimään. Kampasimpukat olivat todella hyviä, ja hanhi aivan erinomaista, ihana rasvainen liha ja rapea nahka, nam. Pötsit piukeina lähdimme metrolla katsomaan jättimäistä Buddhan patsasta Tung Chungiin, jossa oli myös iso outlet-kauppakeskus. Perille päästyämme saimme kuulla, että patsaan luokse menevä cable car ei kuljekaan korjausten vuoksi, ja tilapäisenä ratkaisuna oli puolen tunnin bussimatka. Olimme höpsöt kuvitelleet että Buddhan patsas olisi siinä ihan lähettyvillä. Bussilla köröttely tunnin verran ei huvittanut, eikä meillä ollut aikaakaan hukattavaksi, joten päätimme jättää patsaan odottamaan seuraavaa kertaa, pakkohan tänne kuitenkin on joskus tulla takaisin isommalla budjetilla. Kävimme pikaisesti katsastamassa outlet-myymälät, ja lähdimme sitten metrolla takaisin hotellille hoitamaan matkajärjestelyjä. Uuden lentotunnuksen turvin saimme check-innin viimein tehtyä. Etsimme pitkään Thaimaan majoituksia emmekä tulleet hullua hurskaammiksi; jos jossain kehuttiin jotain paikkaa niin seuraavassa yhteydessä se haukuttiin maanrakoon. Ne kaksi hyvää paikkaa, mitkä löysimme, olivat täyteen buukattuja. Lisäksi kävi ilmi, että huhtikuussa siellä on kolmipäiväiset uuden vuoden juhlat, jolloin koko Thaimaa käy vesisotaa ja on liikekannalla, ja majoitukset ja kulkemiset pitäisi varata hyvissä ajoin. Ja sitten kaikki aina sanovat, että on ihan tyhmää ja lälläriä varata mitään etukäteen, ikäänkuin ainoa oikea tapa matkustaa olisi mennä ilman suunnitelmia. Onko se sitten jotenkin hienompaa, kysyn vaan? Mieluummin menisin heti heittämään laukut pois ja lähtisin rannalle lepäämään, sen sijaan että tuhlaisin hyvää biitsiaikaa majoituksen hakemiseen. Ehkä muut ovat vain tehokkaampia tällaisissa asioissa.

Lähdimme vielä illan pimetessä katsomaan Mong Kokin alueelle katsomaan Ladies Marketia ja kultakalakatua, jonka varrella oli paljon eläinkauppoja. Siellä myytiin myös kissoja ja koiria, ne oli laitettu esille ikkunaan ja siellä ne leikkivät tai nukkuivat. Kiertelimme aikamme, ja sitten flunssainen oloni sai voiton ja halusin päästä lepäämään. En jaksanut lähteä enää läheisille kukka- ja lintumarkkinoille, joku toinen kerta sitten.

Yung Kee Restaurant: roasted duck, scallops with vegetables, egg plant with crab and century eggs with pickled ginger for two, 723.8 dollaria (72.4 euroa)

Maistoimme hurjan näköisiä century eggsejä Yung Keen ravintolassa. Maku oli yllättäen tavallisen kananmunainen.  We tasted century eggs in Yung Kee Restaurant. They tasted surprisingly like ordinary eggs.

Kampasimpukat olivat maukkaita. Scallops were yummy.

Paahdettu hanhi oli todella herkullista, vaikka luita saikin sylkeä pois alimmaisista paloista. Roasted goose was delicious even though the lower pieces were a bit bony.

Yung Kee Restaurant Wellington Streetillä.

Citygate outlet-keskus. En ostanut mitään, mutta jouduin kyllä houkutuksen valtaan Dianne von Furstenbergin liikkeen kohdalla. Citygate outlets. Didn't buy a thing, though I was tempted at Dianne von Furstenberg's.

Ladies Market.

Suloiset koiranpennut leikkivät iloisesti keskenään. Cute puppies were playing happily with each other.

Kalat eivät näyttäneet järin hehkeiltä muovipusseissaan. Fishes didn't look so happy in their plastic bags.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 231

Butch pölläytteli sikaristaan erimuotoisia- ja kokoisia savupilviä. "Ai te kommunikoitte savumerkein?", Ona kysyi. "Ei tietenkään!", Butch vastasi ottaen puhelimen rintataskustaan. "Puhelimella niin kuin muutkin!" Butch pyöritteli pitkän numerosarjan puhelimeen (merkkiä rotorola, pyöriteltävällä numerolevyllä) ja nosti sitten luurin korvalleen. Ona huomasi, että luurista meni kihara johto jonnekin Butchin povitaskun uumeniin ja taskun uumenista kuului pientä muminaa. "Niin haloo!", Butch sanoi puhelimeen. Mutta ennen kuin hän ehti jatkaa puhettaan Ona tarttui puhelimen johtoon ja kiskaisi. Butchin povitaskusta tuli pitkä pätkä johtoa ja minikokoinen puhelin, jota piti korvallaan minikokoinen mustekala. Mustekala näytti hyvin hämmästyneeltä mutta toipui nopeasti ja nosti yhdellä lonkerolla päässään olevaa keltaista knallia. "Matti Mustekala, palveluksessanne! Tarjoan Oraakkelinlöytöneuvoja ja halpaa asumista!" 

Miksi Matti käyttää keltaista knallia, kun musta olisi aina tyylikäs ratkaisu?

Mistä yleensä saa keltaisia knalleja?

Vastaukset näihin kiharaisiin kysymyksiin ja paljon muita juonenlonkeroita seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.