Day 240: On the beach again

Helposti päiväjärjestyksemme on solahtanut sään säätelemään lomarutiiniin: aamusta aurinkoa ja uimista, sitten siestaa ja asioiden hoitelua ja lounas, ja sitten lisää aurinkoa, ja sitten illallinen ja iltahommat. Tätä rataa mentiin tänäänkin, sillä erotuksella muihin päiviin että kävelimme jonkin matkan päähän Tripadvisorissa ykköseksi äänestettyyn ravintolaan L. Maladeehen myöhäiselle lounaalle. Söimme alkupalaksi uppopaistettuja katkarapuja ja pääruoaksi jaoimme long snout -kalan kookoscurrykastikkeessa kasvisten ja riisin kera. Erittäin hyvää. Luin loppuun tänään Secret Life of Bees -kirjan, pidin siitä kovasti. Reissun päällä on yleensä aina huoli, että mistä saa lisää lukemista, mutta se huoli on osoittautunut turhaksi tällä reissulla, sillä lähes joka majapaikassamme on ollut käytettyjen kirjojen hylly josta saa ottaa lukemista ja laittaa omat entiset kirjansa kiertoon. Kätevää!

L. Maladee: shrimp tempura, fried long snout fish with veges and rice, 2x cola; 700 bahtia (17 euroa)

Herkullista uppopaistettua katkarapua L. Maladeessa. Delicious deep fried shrimp in L. Maladee.

Pääruoaksi kalaa. Fish as a main course.

Miniravut koristelevat kotirantamme täyteen hiekkapallokuvioita. Mini crabs decorate our home beach full of sand ball patterns.

Rapu livahtamassa koloonsa. Koko päivän ne tuovat kolostaan hiekkaa ja muotoilevat pallosia siitä. A crab about to sneak into it's hole. All day long they bring sand from their holes and make little balls out of it.

Katselimme auringonlaskua rannalla tänään. We were watching sunset at the beach tonight.

Kohta kuuma pallo tippuu mereen. Soon the hot ball will fall into the ocean.

Viime hetkellä väri muuttui taas pinkiksi. At the last moment the colour changed to pink again.

Illan kalasaalis majapaikkamme ravintolassa. Catch of the day at the restaurant in our guest house.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 240

Carlos käveli muina miehinä (jos hän olisi ollut nainen, hän olisi kävellyt muina naisina) kaupungin sumuisia katuja. Joka risteyksessä oli kyltti, jossa oli nuoli ja teksti "Markkinat". Jonkin aikaa käveltyään Carlos saapui korkean kivisen kaaren luo. Kaaren toisella puolella sumu tiheni niin, että hän ei nähnyt muuta kuin tasaisena vyöryvän harmaan seinämän. Hän astui hiukan epäröiden kaaren alle. Jostain syystä hänelle tuli vastustamaton halu katsoa ylöspäin, aivan kuin joku olisi kuiskannut hänen korvaansa vaatimuksen katsoa ylöspäin. Carlos vilkaisi ylös mutta ei nähnyt mitään erikoista. Kaaren katto näytti tasaiselta ja sileältä. Carloksen katsoessa kaaren keskiosa alkoi hehkua himmeän tummanoranssina. Carlos odotti, että jotain muuta tapahtuisi, mutta mitään muuta ei näkynyt. Kaaren katto oli neljän metrin korkeudessa eikä Carloksella ollut mitään apuvälineitä, millä kiivetä lähemmäksi katsomaan mistä hehku johtui. Sitten joku taas kuiskasi ohjeita hänen korvaansa. Carlos astui pois kaaren alta ja käveli jonkin matkaa takaisinpäin. Pian hän löysi etsimänsä. Rähjäisen kerrostalon etuoven kuramaton alta löytyi pieni hopeinen avain. Carlos otti avaimen ja käveli vieressä olevan parkkimittarin luo. Mittarin kyljessä oli avaimenreikä, johon Carlos työnsi avaimen. Hän käänsi avainta kahdeksan täyttä kierrosta ja otti sen sitten pois. Hän lähti kävelemään takaisin kohti kaarta. Kävellessään hän näki miten kaaresta laskeutui kivinen pylväs, josta tuli himmeää hehkua. Carlos tuli pylvään luo ja näki vihdoin mistä hehku johtui. 

Saako markkinoilla kärkkäriä sinapilla?

Saako Carlos ostaa leikkipistoolin?

Vai joutuuko hän tyytymään villasukkiin?

Vastaukset näihin hehkuviin kysymyksiin ja paljon muita avainkysymyksiä seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.