maanantai 19. maaliskuuta 2012

Day 241: Something is burning, oh it's me!

Öinen ukkoskuuro taisi huuhtoa kaikki turistit saarelta, koska aamulla ranta oli typötyhjä ja saimme ottaa aurinkoa ja uiskennella lähes kahden. Aurinko porotti todella kuumasti, ja hikeä joutui silmiin koko ajan. Pitkin vartaloa valui valkoisia juovia, kun hiki ja aurinkorasva sekoittuivat ja nämä puroset soljuivat alas. Ihmeellinen rentous levisi jäseniin ja mieleen. Pian tämä autuus kävi kuitenkin liian kuumaksi ja oli pakko pulahtaa pariinkin otteeseen mereen viilentymään. Uusia turisteja alkoi ilmestyä pikku hiljaa rannalle sitä mukaa kun kuljetuksia saapui saarelle. Olimme tavallista pidempään auringossa ja sen seurauksena ainakin selkä kärventyi runsaasta rasvauksesta huolimatta. Puolen päivän aikaan pitäisi kerta kaikkiaan unohtaa auringossa makuilu ja mennä sisätiloihin tai varjoon. Kävimme kaupassa ja haimme lounaaksi lähileipomosta (joka mainosti olevansa ranskalainen leipomo) sandwichin ja mantelicroissantit. Ne syötyämme kummallekin tuli kauhean raskas ja turvonnut olo. Huomasi selvästi eron, kun viime aikoina olemme syöneet vain riisiä, lihaa ja kasviksia ja voineet hyvin. Vehnän mokoma sai kropan tainnoksiin. Surffailimme netissä etsimässä majoituksia ja miettimässä seuraavia etappeja, ja illalla lähdimme vielä rannalle kävelylle. Nyt ranta oli täynnä perheitä ja uusia kasvoja, tai oikeastaan uusia uikkareita,  sillä rannalla ihmiset tunnistaa heidän uimapuvuistaan eikä kasvoistaan. Merivesi on haissut tänään pahalta, uimapuvut oli pakko pyykätä ja hiukset pestä ettei se koirannappuloiden tympeä haju jää pyörimään ympärille. Päätimme myös jäädä tänne vielä viikoksi, sillä täällä sielu lepää.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 241

Plungi selvitti kurkkuaan ja sanoi: "Tässä taitaa nyt olla jonkinlainen erehdys. Minulla on selkeä suunnitelma maailmankaikkeuden valloitukseen ja hankin kupin sitä tarkoitusta varten. Ei minulla ole aikaa alkaa suorittamaan mitään tehtäviä, etkä sinä voi minua pakottaa siihen!" "Turpa umpeen!", Jouda karjaisi (yllättävän kovaa vanhaksi mieheksi). "Tiedän kaiken Mustasta Tahdosta ja sinun lapsellisista suunnitelmistasi. Tässäpä tietoisku teille kummallekin: Musta Tahto on tuhoutunut ja jotain paljon pahempaa on ottanut hänen paikkansa. Sekään ei ole meidän pahin ongelmamme. Meidän ongelmamme on sama taho, joka loi Mustan Tahdon ja myöskin tämän uusimman pahuuden!" "Mikä taho se mahtaa olla?", kysyi Chopstick, joka ei ymmärtänyt mistään mitään. "Obdurlath!", vastasi Jouda. Hänen lausuttuaan nimen tuntui kuin musta pilvi olisi hetkeksi yrittänyt tukahduttaa heidät. Plungista tuntui kuin hän olisi hetkeksi kuollut ja pilven hälvettyä hän palasi uudelleen henkiin. Tunne oli pelottavin mitä hän oli ikinä kokenut ja hänen polvensa löivät loukkua sen jälkeen. Chopstick makasi puolestaan maassa vapisten, kyyneleet valuen pitkin poskia. "Hän tietää, että kerään sotureita vastustamaan häntä. Siksi hän yrittää pelotella teitä jo alkuvaiheessa! Nyt hän sitäpaitsi tietää keitä te olette, joten te tarvitsette lisävalmennusta ja parempia aseita vastustaaksenne häntä!" , Jouda sanoi. "Sen lisäksi te hävisitte minulle ja siitä syystä teitä sitoo tämän temppelin taikavoimat. Olen teidän mestarinne ja teidän täytyy totella minua siihen asti, että olette suorittaneet tehtävänne!"  

Onko Jouda sukua muppeteille?

Vastaus tähän mestarilliseen kysymykseen ja paljon muuta valmennusta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti