Day 229: Hong Kong Island Tour & pork at Lung Kee

Hyi kauhea, piti herätä jo kuudelta valmistautumaan päivän retkeen, eikä yöllä ollut saanut oikein nukuttua kunnolla. Joten kuten saimme itsemme raahattua sumuiseen aamuun naapurihotellin eteen odottamaan bussia. Olimme varanneet matkatoimiston suosituksesta tämän puolen päivän retken jo ennen lähtöämme, eikä meillä ollut aavistustakaan siitä mitä retkeen kuului. Retki oli Tour Eastin järjestämä, ja hauska Billy-setä oli oppaamme. Bussi tuli täyteen harmaita päitä, kanssamatkaajien keski-ikä lähenteli varmaan kuuttakymmentä, joten hieman oli orpo olo ja muistui mieleen selvästi, että eihän nyt  nuoret käy tämmöisillä retkillä. Mutta ihan kiva päiväretki siitä lopulta tuli. Ajoimme Hong Kongin saarelle ja Aberdeenin kelluvaan kalastajakylään, jossa sai optiona lähteä samppaanin kyytiin, eli käytännössä oli pakko lähteä ja maksaa ylimääräistä veneajelusta, sillä eihän sieltä rannalta mitään kelluvia kyliä voinut nähdä. Aika outo järjestely etukäteen maksetusta turistikierroksesta, mutta onneksi hinta ei päätä huimannut, noin 5.5 euroa per lärvi. Veneajelu oli kiva, näimme maailman suurimman kelluvan ravintolan, Jumbon, ja Jackie Chanin huvijahdin ja luksustalon sekä asuntolaivoja ja kalastusaluksia. Sitten ajoimme Dynasty-nimiselle jalokivi- ja korutehtaalle vierailulle, ja siinä vaiheessa alkoi olla sellainen olo että tässä vaan kuljetetaan turisteja lypsettäväksi eri kohteisiin. Sieltä ajoimme Stanley Marketille, joka oli iso katettu alue täynnä pieniä kojuja, jotka myivät kaikenlaista krääsää, kuten "aitoja" silkkihuiveja kahdeksan kappaletta kymmenellä eurolla ja sitä rataa. Kävin katsomassa kivan näköisiä mutta kalliita pellavavaatteita, ja jäimme juttelemaan pitkäksi aikaa todella mukavan miesmyyjän kanssa. Hän tunnisti puheemme suomeksi, oli ollut Nokian kanssa kuulemma tekemisissä vuosia. Hän kyseli revontulista ja ihasteli suomalaisten pitkiä lomia. Hänen mielestään Suomen hallitus on mahtava, kun tarjoaa kansalaisille jopa kuuden viikon lomat vuodessa. Täällä lomaa saa viikon, korkeintaan kaksi parhaassa tapauksessa. Ja jos lisää menee kysymään, työnantaja antaa potkut. Markkinoilta ajoimme Viktoria Peakille, josta hyvällä säällä on hienot näköalat alas Hong Kongiin. Tänään oli harmiksemme niin sankka sumu, ettei huipulta nähnyt yhtikäs mitään, joten turha reissu siinä mielessä. Alas ajoimme raitiovaunulla todella jyrkkää rataa pitkin, mutta ei sieltäkään mitään nähnyt, varsinkin kun jostain syystä matkustajat istutetaan selkä menosuuntaan. Ja sitten bussi vei kaikki hotelleihinsa, ja siinä se. Sinänsä retki oli aika tyhjä anniltaan, mutta päätimme että oli mukava nähdä kauempana sijaitsevia ns. pakko-nähdä-kohteita, emme varmasti olisi itse sinne menneet omin nokkinemme. Ja opas kertoi niin kiinnostavia juttuja Hong Kongista ja kiinalaisista, että jo se oli matkan väärtti. Mutta me emme lämmenneet tällä kertaa muille kohteille kuin veneajelulle.

Palasimme hotelliimme välipalalle, ja lähdimme sitten omatoimiretkelle Hong Kongin saarelle. Hyppäsimme Star Ferryn kyytiin ja ajoimme joen yli toiselle puolelle. Menopaluu-liput kahdelta aikuiselta maksoivat alle euron! Ja hyvällä säällä veneestä avautuu mahtavat näkymät, joten oikein suositeltava menopeli nämä lautat. Centralin laiturilta vastarannalta vei pitkä katettu kävelysilta suoraan Hong Kongin sydämeen, jonne riensimme nälkäisinä etsimään ruokapaikkaa. Googlen ja Mondon artikkelin (kiitokset Mikolle tässä kohtaa artikkelin lähettämisestä!) avustamina olimme kasanneet listan ruokapaikoista, joita halusimme kokeilla, ja ne kaikki sijaitsivat lähellä toisiaan Wellington Streetillä tai sen ympäristössä. Suuntasimme Lung Keen pieneen paikkaan Gage Streetillä, josta saa herkullista possua. Erityisesti paikka on tunnettu suussasulavasta juottoporsaasta, mutta sitä saadakseen pitää tulla aikaisin päivällä. Liike oli todella pieni, ja muistutti ehkä enemmän lihakauppaa kuin ravintolaa: seinällä roikkui kokonaisia porsaan ja pikkupossun ruhoja odottamassa käsittelyä, ja kokki käsitteli paistettuja ruhoja myyntitiskin takana. Myyjälle piti osoittaa, mitä haluaa, ja kertoa ottaako mukaan vai syökö täällä. Kukaan ei puhunut sanaakaan englantia, joten koitimme selvittää elehtimällä mitä halusimme, kaksi annosta possua täällä syötäväksi, kiitos. Toinen myyjistä oli kauhean ynseä ja pelottava, toinen ihan mukava, ja molemmat puhuivat meistä jotain kiinaksi keskenään mulkoiluista päätellen. Varmaan ihan hyvä ettemme ymmärtäneet mitä puhuivat. Mutta possu oli todella hyvää! Erittäin rapea nahka ja pehmeäksi kypsennetty suolainen liha läskeineen maistui yllättävän hyvältä. Lihat tarjottiin paljaan riisin päällä. Tunnettu tv-kokki Anthony Bourdainkin oli käynyt täällä possuttelemassa Hong Kongin vierailullaan, ja pitänyt kovasti lihasta. Siellä oli vain pari pöytää, ja paikalliset hakivatkin possuannoksia mukaan. Koko ajan tiskillä oli jonoa, mutta muita länsimaalaisia ei näkynyt ihmeeksemme ollenkaan. Ahmimme possuviipaleet naamaamme, ja maksoimme tästä lystistä yhteensä huikeat 70 dollaria eli seitsemän euroa, ei paha. Lähdimme sitten kävelemään kapeita kujia katsellen muita kauppoja ja kojuja ja ennenkaikkea ihmisiä. Kauhea kuhina siellä kävikin, paljon vilkkaampaa mitä täällä Kowloonin puolella on. Löysimme toisen kehutun paikan, Tai Cheungin leipomon, josta saa erityisen hyviä munatorttuja. Ostimme sellaiset jälkiruoaksi, ja söimme ne kadulla nauttien lämpimästä rapeasta leivonnaiselämyksestä. Kaksi torttua maksoi kymmenen dollaria, eli euron. Näköjään täällä pystyy syömään halvallakin, jos tietää mihin mennä. Erityisesti haluaisin vielä kokeilla jotain kehuttua japanilaista ravintolaa, mutta ne ovat niin kalliita, että jää tällä kertaa väliin. Kuulemma niissä pitää varautua maksamaan vähintään sata euroa per lärvi, ja helposti ylikin. Yhyy, ehkäpä sitten joskus pääsen Tokioon kokemaan oikein kunnon sushielämyksen. Oli todella kiva kuljeskella kaduilla ja kujilla, pidimme tunnelmasta ja olisimme viihtyneet pitempäänkin katselemassa kaikkea ihmeellistä, mutta alkoi väsyttää niin paljon että päätimme palata hotellille ja tulla takaisin uudemman kerran. Niinpä palasimme lautalla mannermaan puolelle Kowlooniin ja kipaisimme nopeasti kauppaan ja sitten tulimme hotellille loppuillaksi.

Lung Kee: possunliha-annos 35 dollaria (3.5 euroa)

Lähdössä Hong Kong Island Tourin samppaaniajelulle kelluvaa kalastajakylää katsomaan. About to embark on a sampan to visit the floating fishing village with Hong Kong Island Tour.

Maailman suurin kelluva ravintola Jumbo. Jumbo, the world's biggest floating restaurant.

Kalastajakylä ja kerrostalot. Fishing village and high rises.

Kelluva kalastajakylä. Floating fishing village.

Jumbo lähempää. Jumbo a bit closer.

Hienot laiturit odottamassa matkailijoita takaisin maan kamaralle. Beautifully done piers waiting for the travelers to step on the ground again.

Stanley Market.

Kiinan symboleja. Symbols of China.

Victoria Peakilta avautuu upeat näköalat alas Hong Kongiin. Muttei tänään. There opens a magnificent view down to Hong Kong from the Victoria Peak. But not today.

Star Ferriesin kyydillä pääsee nopeasti ja halvalla joen yli Hong Kongin saaren ja Kowloonin välillä. Aboard Star Ferries you can cross the river between Hong kong Island and Kowloon quickly and cheaply.

Hong Kongin kerrostalot iltasumussa. High rises of Hong Kong in the evening fog.

Ratikat ovat kaksikerroksisia. Trams are two stories high. 

Aika korkeita nämä talot täällä. Pretty high these houses around here.

Kaikenlaisia kujasia erkanee katujen varsilta. All kinds of alleys can be found.

Tyypillinen katunäkymä Hong Kongin saarella. Typical street view on Hong Kong Island.

Lung Keen ravintola. Lung Kee restaurant.

Lung keen erikoisuutena on possunliha. Lung Kee is specialized in pork.

Possunliha-annoksemme maksoi 35 dollaria, eli 3.5 euroa. Erittäin hyvää lihaa! Our pork plate cost 35 dollars, ie. 3.5 euros. Very good meat!

Pikkukaduilta löytyy mielenkiintoisia paikkoja. You can find interesting places in the small streets.

Illan hämärtyessä valomainokset heräävät eloon. When day comes to an end the neon signs come to life.

Pikkukauppa. Small shop.

Korkeiden talojen reunustamilla kapeilla kujilla käy kauhea kuhina. In the narrow streets surrounded by high buildings there's hustle and bustle all around.

Jotenkin hieno. Somehow so beautiful.

Kävelijöiden helpotukseksi vilkkaasti liikennöityjen katujen yllä kulkee kävelysiltoja. It's easy to skip the streets full of cars by walking on the pedestrian bridges above the streets.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 229

Jokin suuri ja pimeä lähestyi maailmankaikkeuden rajaa. Pian tämä jokin oli aivan kiinni rajassa yrittäen päästä läpi. Raja (jolla oli tietoisuus ja joka sääteli rajanylityksiä tiukkojen sääntöjen mukaan) vastusti yritystä pysäyttäen pimeyden hetkeksi. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska pimeydellä oli käytössään suuria voimia, jotka se nyt manasi avukseen. Hyökkäys rajaa vastaan kiihtyi ja rajan tietoisuus ymmärsi ettei se pystyisi vastustamaan pimeyttä enää kauaa. Tietoisuus lähetti viimeisillä energianrippeillään viestin kahdelle eri henkilölle. Sitten pimeys murtautui rajan läpi ja mennessään tuhosi sen täysin. Rajan kadottua kaksi täysin erilaista maailmankaikkeutta sekoittui toisiinsa muuttaen todellisuutta. Pimeys jatkoi matkaansa kohti tuntematonta päämäärää.

Kulkeeko pimeys valonnopeudella?

Kulkeeko valonnopeus pimeässä?

Kuka sammutti valot?

Vastaukset näihin hämäriin kysymyksiin ja paljon muuta valonarkaa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.