sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Day 233: OMG Kari bought Crocs! Includes some thoughts about NZ & HK also

Pitkästä aikaa pääsimme hotellin aamupalalle, mutta ei siinä ollutkaan riemun aihetta, suurin osa ruoasta oli pahaa länsimaista mössöä. Tuoreet hedelmät ja outo kanariisipuuro pelastivat kuitenkin tilanteen. Hotellissamme on enimmäkseen venäläisiä turisteja, ja meitäkin on luultu tänään jo neljä kertaa venäläisiksi. Myös suomea ja ruotsia kuulee puhuttavan paljon. Aamupalan jälkeen surffailimme aulassa ilmaisen netin varassa etsimässä majoitusta ja tietoa ja hoitelemassa asioita. Aika nopeasti aamun aikana uima-altaan ympärillä olevat aurinkotuolit varattiin, mutta tänään ei huvittanut ollenkaan ottaa aurinkoa, joten se ei haitannut. Sen sijaan menimme uima-altaan äärellä olevaan hierontakojuun tunnin jalka- ja selkähierontaan, jotta saisimme pitkän lennon jättämät solmut pois lihaksista. Hieman saimme esimakua thaihieronnasta, kun rouvat vääntelivät jäseniämme ja venyttivät selät kaarelle jaloillaan työntäen, hauska kokemus. Kävimme syömässä Mama's Restaurantissa, jonne osuimme kävelylle lähtiessämme. Täällä on  muuten tarjolla paljon länsimaista ruokaa, ja yksi kehutuimpia ravintoloita on ruotsalainen, jonka listalta löytyi tietysti se vakioannos pottumuusi & lihapullat. Mama's tarjosi myös thai-ruokaa länsimaisen lisäksi, ja halusimme kokeilla miltä maistuisi usein Suomessa syöty vihreä kanacurry Thaimaassa tehtynä. Se oli älyttömän hyvää, ja myös tulinen katkarapukeitto oli todella maukasta. Uskonpa että ruoan puolesta tulemme viihtymään mainiosti täällä. Kiertelimme kojuja ja kauppoja ja yleensäkin vain elämää katselemassa, ja Kari osti itselleen rantakengiksi Crocsit! Tähän on tultu. Toki tilanteessa on lieventäviä asianhaaroja, kuten se että niissä oli takaremmit jotta kengät pysyvät jalassa tarvittaessa myös uidessa. Näimme kävelyllä ollessamme paljon kulkukoiria ja pari kissaakin. Mopoja on liikkeellä yhtä paljon kuin autojakin, ellei enemmänkin, ja liikennesääntöjen noudattamisen kanssa on vähän niin ja näin. Aurinko laskee kuuden ja seitsemän välillä, ja pimeä tulee nopeasti. Minulla on vähän vaikeuksia sopeutua kuumuuteen ja kosteuteen, naama kiiltelee kuin voipytty ja kohta varmaan akne räjähtää hallitsemattomiin. Toivottavasti sopeudun pian, sitä odotellessa aion nauttia kylmiä juomia ja laiskotella mahdollisimman paljon. Kamera unohtui hotelliin vahingossa, joten kuvia ei tältä päivältä ole ollenkaan, pahoittelut siitä.

Olemme muistelleet Uuden Seelannin aikaamme, ja miettineet mitä siitä jäi mieleen. Luonto oli vaihtelevine maisemineen, vuoristoineen ja vulkaanisine ilmiöineen aivan ylitse kaiken, ja hiking-mahdollisuuksia upeissa maisemissa oli joka nurkalla. Kaupunkielämän takia sinne ei kannata mennä, vaikka Wellington ja Auckland ihan kivoja paikkoja olivatkin. Ne eivät kuitenkaan tarjonneet mitään sellaista, mitä ei olisi muissa suurkaupungeissa vielä paremmin tarjolla. Yllättävää ja virkistävääkin oli monen eurooppalaisen vakiobrändin (kuten H&M, Mango, Ikea…) puuttuminen markkinoilta. Nelson oli yllättävän mukava paikka, vaikka moni sitä arvosteleekin ja pitää tylsänä lomakaupunkina. Hyvää ruokaa ja erinomaisia viinejä oli tarjolla runsaasti ja hinnat tuntuivat Australian jälkeen halvoilta. Erilaisiin aktiviteetteihin saisi uppoamaan rahaa vaikka kuinka paljon. Turistien informoiminen ja aktiviteettien varaaminen oli hoidettu tehokkaasti, kaikesta näki että turismikoneisto pyörii vuosien kokemuksella. Autolla ajaminen oli ehdottomasti paras tapa liikkua ympäriinsä, hostellihuoneet olivat lähes kaikkialla kosteita ja ilmanvaihto-ongelmaisia, ihmiset olivat ystävällisiä ja maanläheisiä ja myrkyllisten elukoiden puuttuminen oli helpottavaa. Parhaat muistomme satunnaisessa järjestyksessä: Queenstownin ympäristön vuoret, ajomatka Wanakaan, jäätikkökävely, länsirannikon myrskyisät rannat, Nelsonin aurinko ja hyvä kahvi, Cloudy Bay 2011 Sauvignon Blanc, Wai-o-tapun värikkäät lähteet, Hobittipaikat, maailman paras omenapiirakka Wellingtonissa, maailman paras porkkanakakku Pictonissa, Tongariro Alpine Crossing ennätysajassa, privaatti kuuma lähde Taupossa, päivä Golden Bayssä.

Hong Kong oli yllättävän mukava paikka, ja erilainen mitä mielessämme olimme kuvitelleet. Kiinalaisten tapa syödä jatkuvasti ja kaikkea viehätti meitä suuresti ja päällimmäisenä mieleen jäikin kaikki ravintolakokemuksemme. Hong Kongissa oli oivalliset shoppailumahdollisuudet erityisesti brändivaatteissa, joten sinne kannattaa varata iso ostosbudjetti. Ilmansaasteet tutntuivat keuhkoissa, ja paikoitellen ruuhkat olivat melkoiset. Ruuhkat eivät näyttäneet kuitenkaan stressaavan ketään. Kohtasimme sekä ystävällisyyttä että ilmeettömyyttä. Henkilökuntaa oli pieniä putiikkeja myöten moninkertainen määrä Suomeen verrattuna, ja asiat hoidettiin tehokkaasti ja nopeasti. En tiedä oliko vain sattumaa, että kaikkina päivinä oli sankka sumu ja korkea ilmankosteus, mutta veikkaisin että se on melko tavallinen tilanne siellä. Sää oli kylmempi mitä odotimme. Jäi sellainen olo, että sinne pitää vielä palata uudelleen (ja muutenkin kiertää saman tien koko Kiina).

Mama's Restaurant: 2 x green chicken curry, 1 x shrimp soup, 2 x rice, 2 x lemon tea; 485 baht (12 euros)





Carlos Drake, seikkailija

Luku 233

Plungi mojautti Chopstickiä, chop! Ja potkaisi, potks! Chopstick antoi takaisin samalla mitalla lyömällä Plungia, läisk! Ja tönäisemällä, töns! Sitten olikin täysi tuulimylly käynnissä, kun kummatkin löivät ja potkivat toisiaan minkä ehtivät. Jalkojen ja käsien viuhunta sai aikaan vahvan ilmapyörteen johon ensiksi Plungi ja sitten Chopstick imeytyi. Pyörre heitti taistelijat kaupungin ulkopuolella sijaitsevan temppelin etupihalle. He nousivat pystyyn jatkaakseen taistelua mutta heidät keskeytti kohtelias rykäisy: "Köhöm!" Rykäisijä oli vanha pallomahainen mies, joka nojasi rollaattoriin, jossa oli liekinkuvat maalattuina kylkiin. "Tämän temppelin sääntöjen mukaan teidän pitää ensiksi päihittää meidän mestarimme ennen kuin te voitte jatkaa omaa taisteluanne. Jos ette taistele, joudutte kuuntelemaan ikinuoren panhuiluvirtuoosin Peter Panin parhaita kipaleita kymmenen tuntia putkeen!" "Selvä, hae se teidän mestarinne paikalle niin annan hänelle selkään ja pääsemme jatkamaan välienselvittelyämme!", Chopstick  sanoi. "Ei tarvitse hakea, mestari on jo paikalla, koska mestari olen minä!", vastasi vanha mies. 

Kehtaako Chopstick taistella vanhaa miestä vastaan?

Vai ovatko Chopstick ja Plungi panhuilumusiikin ystäviä?

Vastaukset näihin panetteleviin kysymyksiin ja paljon muuta huiluttelua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

2 kommenttia:

Margareta kirjoitti...

Seuraavalla kerralla kun sinne päin suunnistatte, minä tulen mukaan !

Tau kirjoitti...

Tottakai tuut, sehän on selvä! Ruoat on aika tulisia, joten nyt mars harjoittelemaan chilin syömistä... ;)

Lähetä kommentti