Day 245: Sun and sand

Aamusta aurinkoa ja uintia, puolipäivästä lounasta, iltapäivästä aurinkoa ja illasta illallista. Voiko yksinkertaisempaa elämä olla! Lounas oli naurettavan halpa, lämmin ruoka maksoi 45 bahtia eli 1.1 euroa kadunvarsiravintolassa (jonka nimeä en tiedä). Iltakävelyllä näimme kuinka paikalliset naiset olivat uimassa täysissä pukeissa ja etsimässä simpukoita rantavedestä. Joku outo otus hiekan alla työnsi maan pinnalle pienestä reiästä märkää hiekkaa sentin paksuisena putkena, joka kasaantui löysiksi makkaroiksi rannalle. Näky oli aika ällöttävä, se muistutti jättimäistä ihomatoa.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 245

Vankkurit heilahtivat rajusti, kun ohi syöksyvä taistelurapu väisti merihevoset viime hetkessä. Ona oli jälleen iloinen, että heillä oli turvavyöt päällään. Heidän takanaan valas jatkoi kulkuaan häiriintymättä. Meri Onan ja Matin ympärillä kuohui ja kupli taistelun melskeestä. Ona näki delfiinejä ampumassa ohjuksia ja haikaloja, joilla oli laserit eviensä alla. Sitten oli lukuisa joukko omituisen näköisiä vesieläimiä joiden kaltaisia Ona ei ollut aikaisemmin nähnyt. Matti kiskaisi penkin alta pienen rasian ja aukaisi sen. Sisältä paljastui teräksinen vipu. Matti vetäisi vivusta ja ympärillä riehuva taistelu katosi ja heidän eteensä ilmestyi vedenalainen suurkaupunki. Onan ihmetellessä näkyä hän huomasi ylhäältä vajoavan jättimäisen avaruusaluksen, joka törmäsi kaupunkiin murskaten sen kokonaan.


Menikö Matti vipuun?


Menikö Ona lankaan?


Milloin on ompelukerhon vuosikokous?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muita johtolankoja seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.