Day 235: Beach walking

Lähdimme heti aamusta kävelylle Kata Beachille ja kuljeskelimme siellä parisen tuntia ottamassa aurinkoa ja nauttimassa pienestä tuulenvireestä joka hieman helpotti tukalaa oloa. Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa että ikinä missään en ole kokenut tällaista kuumuutta, tuo korkea ilmankosteus on aivan järkyttävä yhdistettynä helteeseen. Tuli jo ikävä Australian kuivaa keskiosaa, jossa neljänkymmenen asteen hellekään ei tuntunut pahalta. Palasimme huoneeseemme viettämään siestaa, ja iltapäivästä lähdimme syömään uudelleen Lucky Tom'siin, ruoka oli siellä vaan niin hyvää ja ilmastoitu ruokailutilakin houkutti. Tilasimme pad thain alkuruoaksi ja vihreät kanacurryt pääruoaksi, ja ihan älyttömän hyvää ruokaa saimme taas. Kehuimme kokkia, perheen isoäitiä, ja sanoimme hänelle että kaappaamme hänet mukaamme Suomeen, mikä nauratti häntä kovasti, vaikka varmaan kaikki suomalaisturistit sanovat saman. Lähdimme ruoan päälle kävelylle ja kuljimme kuumia katuja päämäärättä. Satuin osumaan kangaskaupan eteen, ja kävin katselemassa silkkikankaita. Kauniita olivat, hinnat vaihtelivat jossain 9-15 eurossa per metri. Yhteen katupylvääseen oli sidottu kiinni lintuhäkki, jossa lauleskeli lintunen, ja jäi vähän vaivaamaan, että mikähän juttu siihen liittyi. Kuljeskelimme kaupoilla ja haimme lisää juotavaa, sitä täällä kyllä kuluukin. Eilenkin juotiin vettä nelisen litraa per lärvi. Palasimme huoneeseemme pakoon kuumuutta. Karille alkaa tulla flunssa päälle, ja kummallakin on kova päänsärky helteen takia kai, varsinaisia matkailijoita mekin. Tällä hetkellä oma ilmastoitu huone houkuttelee paljon enemmän kuin Phuketin baarit.

Kata Beach, veden lämpötila noin +30 astetta. Kata Beach, water temperature about +30 degrees.

Veneretkiä olisi tarjolla läheisille saarille. There are boat trips to nearby islands available.

Kuljeskelimme pitkin rantaa edestakaisin aurinkoa ottamassa, on liian kuuma jotta voisi maata auringossa . We walked along the beach to soak in the sun, it is too hot to lie down on the beach.

Lunch entree: pad thai.

Lunch main course: green chicken curry (hot).

Kulkukoiria makoilee joka puolella, mutta niitä ei kannata silitellä kun täällä on vesikauhua. There are stray dogs laying around, but it's not a good idea to pet them as rabies is a big threat here.

Bensa-asema. Gas station.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 235

Carloksen edessä seisoi konduktöörin asuun puettu mies. Asu oli vanha, pölyinen ja rikkinäinen monesta kohtaa ja koppalakista roikkui hämähäkinverkkoja. Mies itse seisoi suu roikkuen velttona auki ja silmät tuijottivat eteenpäin lasittuneina. "Päivää konduktööri-setä!", sanoi aina reipas Carlos. Mies ei vastannut mitään, tuijotti vain tyhjin silmin eteenpäin. "Jaaha, ette sitten ole puhemiehiä. Ei se mitään, minun enoni oli aivan samanlainen. Siitä miehestä ei meinannut saada sanaakaan irti muuta kuin aivan pakon edessä. Silloinkin tuli korkeintaan kolme sanaa ja nekin minuutin välein. Semmoinen se eno oli. Kerrankin eno juuttui turvesuohon kaulaansa myöten mutta ei vain voinut huutaa apua. Viikon päästä sitten yksi maankiertäjä käveli ohi ja näki enon ja kävi auttamassa pois. Ainoa asia mitä eno sanoi oli kuulemma: "kts!", pölisi Carlos, joka selvästikin oli puhemiehiä. "Taidankin sitten jatkaa matkaa, näkemiin!" Carlos aikoi juuri lähteä, kun konduktöörin koppalakki kohosi ilmaan kahden teräksisen teleskooppivarren varassa ja lakin sisältä laskeutui pieni liitutaulu, jossa luki: "Mene markkinoille kaupungin keskustaan. Etsi keskivaiheilta koju, joka myy villasukkia ja tumppuja. Odota valkonaamaa!" Carlos oli jo tottunut näihin arvoituksellisiin viesteihin, joten hän ei hämääntynyt. "Kiitoksia avusta!", Carlos sanoi. Liitutaulu nousi takaisin ylös ja koppalakki laskeutui takaisin alas. Carlos käveli kohti lähintä uloskäyntiä. Hän kääntyi vielä katsomaan konduktööriä mutta tämä oli kadonnut. Carlos avasi ison tammisen ulko-oven ja astui asemarakennuksesta kadulle. Kaupunki kohosi hänen edessään harmaana ja sumuisena. Kadut olivat autioita ja hiljaisia. Carlos käveli muutaman metrin eteenpäin ja näki suljetun nakkikioskin, jonka vieressä oli opaskyltti. Päästyään kyltin luo Carlos näki, että kyltissä luki: "Markkinat" ja nuoli vasemmalle. Carlos lähti nuolen osoittamaan suuntaan.

Haluaako Carlos konduktööriksi aikuisena?

Ovatko koppalakit nyt muotia?

Kenet Carlos kohtaa markkinoilla?

Vastaukset näihin koppaviin kysymyksiin ja paljon muuta hattuilua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.