Day 243: Ban Saladan

Aamupäivän vietimme tavalliseen tapaan rannalla. Uiminen jäi väliin kun polven haava on niin pahasti auki etten viitsinyt mennä sen kanssa veteen. Onneksi tänään tuuli tavallista voimakkaammin, ja saimme siitä vilvoitusta paahteessa kävellessämme. Ihmettelimme kun lähes kaikki rannalla olijat olivat meitä ruskeampia, vaikka ovat tulleet vain pari päivää sitten (aikamoisia rusketuspoliiseja meistäkin on kuoriutunut). Huomasimme että monilla oli myös tasaisempi rusketus kuin meillä, ei vaaleampia kylkialueita eikä mitään, joten aloimme epäillä heidän käyneen suihkurusketuksessa ennen lomamatkaa. Niin sen täytyy olla.

Päivällä päätimme lähteä tutustumaan Ban Saladaniin, Koh Lantan suurimpaan kaupunkiin/kylään, joka ei kyllä ollut kovin suuri. Sieltä löytyi majapaikkoja, 7-11-kauppoja, optikkoliikkeitä joka nurkalla, ravintoloita ja turistiputiikkeja. Matkalla sinne poikkesimme myöhäiselle aamupalalle tai oikeastaan lounaalle saksalaiseen leipomoon, ja otimme cappucinot, vaikka maistettuani sitä toivoin että olisin jättänyt ottamatta, niin tymäkkää tavaraa se oli. Kiertelimme turisteille suunnattuja krääsäkauppoja ja katselimme tarjolla olevia piraattituotteita ja liinoja ja huiveja. Hintoja ei ollut esillä, vaan kauppias ilmoittaa lähtöhinnan pärstäkertoimen mukaan ja siitä tingitään hyvässä hengessä. Oli mukava kierrellä kauppoja, kun sai olla ihan rauhassa; kauppiaat eivät ahdistelleet niinkuin Phuketissa eikä kyydin tarjoajiakaan ollut kovin montaa. Suurimmassa ruokakaupassa oli tarjolla suomalaisia ja ruotsalaisia iltapäivälehtiä ilmeisesti paikallisesti digikonein painettuina versioina. Ostimme katukauppiaalta iltapalaksi mangoa tahmean riisin kera, ja kävelimme sitten ruokakaupan kautta guest houseemme. Ehdimme vielä sopivasti rannallekin hakemaan lisää rusketusta.

Cappucinot saksalaisessa leipomossa, vahvaa oli. Cappucinos in German Bakery, it was quite strong stuff.

German Bakery.

Lintuhäkkejä näkee roikkuvan runsaasti siellä sun täällä. Lots of bird cages hanging everywhere.

Ban Saladan.

Ban Saladan.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 243

Svalbard ei ymmärtänyt mitä oli tekeillä. Hän oli ollut avaruusaluksessa matkalla Jupiterista ja sitten jotakin outoa oli tapahtunut. Avaruusalus oli kadonnut hänen ympäriltään ja nyt Svalbard seisoi pienen kylän edessä. Kylää ympäröi paaluaitaus ja kaksi vartijaa seisoi sisään vievän portin edessä nojaillen keihäisiinsä silmät kiinni. Svalbard astui askeleen lähemmäksi ja samassa portit lävähtivät auki ja iso barbaarilauma ryntäsi ulos huutaen: "Kautta Teutateksen!" ja "Kautta Belenoksen!" Etunenässä juoksi iso mies hiidenkivi selässään ja pieni mies, jolla oli keltaiset viikset ja linnunsiivet kypärässään. Juuri ennen kuin he saavuttivat Svalbardin sivusta ryntäsi keltalettinen nainen valtavankokoinen kirves kädessään. Hän huusi juostessaan jotain mutta Svalbard erotti vain nimen "Carlos" kaiken metelin keskeltä. Sitten lauma juoksi Svalbardin yli liiskaten hänet kuin kärpäsen.

*?

Pitääkö Svalbard aladoobista akvavitin kera?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta goscinnyä ja uderzoa seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.