perjantai 2. maaliskuuta 2012

Day 224: At Kelly Tarlton's

Tälle päivälle olimme suunnitelleet vesieläinten kohtaamista Kelly Tarltonin vedenalaisessa maailmassa, sillä halusimme nähdä kuningaspingviinit ja stingrayt. Ihan hyvin viihdyimme siellä alle kahdeksan vuotiaitten seurassa kiertelemässä akvaarioiden äärellä, ja kävimme kahdesti ajamassa vaunulla pingviinien alueen ympäri, ne olivat lystikkäitä otuksia. Siellä oli kaksi pikkuista pörröpingviinivauvaakin. Pingviinien temppuja oli kiva katsella, olisimme viihtyneet siellä pitempäänkin. Istuimme myös pitkän aikaa stingray-altaan äärellä ihailemassa niiden sulavaa uiskentelua. Yksi niistä kierteli pari kertaa altaan ympäri ja pysähtyi sitten eteemme jääden tuijottamaan meitä, se oikein asettui mukavaan asentoon hiekkapohjalle ja makoili siinä meitä katsellen, hassu otus. Kun ruoka-aika lähestyi, ne alkoivat kierrellä innoissaan allasta ympäri, tiesivät vallan hyvin että kohta alkaa tapahtua. Eläintenhoitaja meni altaaseen niiden kanssa ja antoi niille kaloja, ja ne jättimäiset parimetriset otukset nousivat tohkeissaan hoitajan päälle. Näimme myös trooppisia kaloja, pieniä haita ja merihevosia. Palasimme kaupunkiin, menimme nauttimaan erinomaisesta kahvista Espresso Workshopiin (Aucklandin parasta kahvia), kävimme kaupassa ja lähdimme kokkaamaan lounasta. Ilta menikin meille tyypilliseen tapaan kotikissoina. Oh yeah, we know how to have fun. ;)

PS. Uuden Seelannin uutislähetyksessä haastateltiin juuri Kimmo Pohjosta, extreme-haitaristia.

Pingviinit Kelly Tarltonissa. Penquins at Kelly Tarlton's.




Scottin porukalla oli tämä painokone Etelänavalla mukanaan sanomalehtisten painatusta varten. Scott's team had this printing machine with them in the Antarctic to print newspapers.

Outo kuplasilmä. Weird bubble eye.

Tämä veijari tuli tuijottelemaan. This fellow came to stare at us.

Ja tämä veijari se vasta tuijottikin meitä, otti oikein hyvän asennon ja pitkän aikaa katseli rauhassa. Tai sitten se nukkui. And this fellow stared at us also, it took a good position and stared a long time at us. Or maybe it slept.

Vedenalainen maailma on kuin maalaus. Underwater world is like a painting.

Kummitus liihottelee. A ghost flying around.

Akvaariotunneli. Aquarium tunnel.

Yo dude! I'm talking to you!

Tämä rapu esiintyi meille ja kiipesi toisen ravun päälle päästäkseen paremmin esille. Alla oleva rapu ei oikein tykännyt olla näyttämönä ja tönäisi sen pois äkäisesti. This crab had a show going on and it climbed on top of another crab to be on a better position. The other crab didn't quite understand its' role as a stage and pushed it away angrily.

Itämaiset turistit innostuivat tästä otuksesta kovin. Asian tourists got excited about this creature.



Yksi kauneimpia kaloja, ja varmasti ollut Marimekon innoittaja jossain vaiheessa. One of the prettiest fishes, it must have been a muse to Marimekko at some point.

Piraijoja. Piranhas.

Ruoka-ajan lähestyessä stingrayt innostuivat kiertelemään allastaan. When lunch time was close the stingrays got excited and started to circle their pool.

Stingray nousi hoitajan päälle. Stingray climbed on the caretaker.

Ihan selvästi Predatorin esikuva. Clearly the model for Predator.


Hassu kala. Funny fish.


Water Dragon from Milford Sound.



Me! Me! Me!

Oops!


Löysimme Nemon. We found Nemo.

Mustekalan liikehdintää oli hypnoottista seurata. The octopus had a hypnotic way of moving around.



Kelly Tarltonin ilmainen bussi. The Kelly Tarlton free shuttle.

Kahvilassa luin lehteä ja näin tämän mainoksen Euroopan kiinnostavimmista kaupungeista. Ei näy Helsinkiä. In the cafe I read a magazine and saw this ad about the most fascinating cities in Europe. Can't see Helsinki in there.



Carlos Drake, seikkailija

Luku 224

Onan vieressä istui korkealla pyöreällä korokkeella omituisen näköinen otus. Se muistutti isoa lihavaa Kermit-sammakkoa, jolla oli paksu sikarinnysä suupielessään. "Oletko kenties eksynyt?", otus kysyi. "Kuka sinä olet?", Ona kysyi vastakysymyksen. "Aah, nimeni on Butch ja olen tämän tason eräänlainen opas. Vaikka ei tänne yleensä ketään tule, joten voin viettää aikani polttelemalla näitä erinomaisia leväsikareita ja mietiskelemällä. Välillä kyllä herään ikävästi kesken mietiskelyn", Butch vastasi ja pölläytti muhkean kalalta haisevan savupilven ilmaan. "Olitko siis eksynyt vai mitä?" "Ilmeisesti olen, koska olin matkalla Oraakkelin luo ja nyt olenkin valaan sisällä puhumassa sammakon kanssa!", Ona sanoi. "Vai  sammakko muka! Saanen kertoa sinulle, että minä olen täysiverinen Mammakko jo kuudennessa polvessa!", Butch vastasi närkästyneenä. "Anteeksi, Mammakko siis. Minulla taitaa olla hermot hiukan kireällä. On ollut paineita ja kiirettä viime aikoina. Tiedätkö mistä löydän Oraakkelin?", Ona kysyi. "Hmm, jaa. Höö, niin tuota...", Butch mutisi itseksensä. Hän pureskeli sikariansa ja pölläytteli välillä pahanhajuista savua Onan suuntaan. "Voimme yrittää yhtä keinoa. Tunnen yhden henkilön, joka puolestaan tuntee yhden otuksen, joka taas vuorostaan tuntee Pentin. Soitanpa hänelle!" 

Haloo?

Vastaako kukaan Butchille?

Alkaako Onakin polttamaan?

Vastaukset näihin polttaviin kysymyksiin ja paljon muuta soittelua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti