Carlos Drake, seikkailija
Luku 242
Matin toimeen ryhtyminen näytti koostuvan siitä, että hän istui hymyillen paikallaan ja heilutteli hiljakseen lonkeroitaan. Odotettuaan pari minuuttia Ona alkoi hermostua ja tokaisi hiukan kärttyisellä äänellä: "No, tapahtuuko mitään?" Matti hätkähti ja sanoi: "Ai niin, se poispääsy, unohdin sen ihan täysin! Pahoitteluni, hetki vain!" Hän otti knallinsa alta pienen pillin ja puhalsi siihen lyhyen melodian. "Ja sitten odottelemme hetken", Matti sanoi. Ona käveli hermostuneena pientä ympyrää (hän oli hyvin kärsimätön vanhaksi naiseksi). He odottelivat hetken ja sitten he kuulivat vaimeaa hirnuntaa jostain kaukaa. Pian paikalle karautti (kuvainnollisesti) kuuden merihevosen vetämät vankkurit. "Olepa hyvä, kyytimme on saapunut!", Matti sanoi viittoillen knallillaan Onaa istumaan vankkurien kyytiin. He istuutuivat punaisille nahkapenkeille ja kiinnittivät turvavyöt. Vankkurit lähtivät liikkeelle rajulla kiihdytyksellä ja he matkustivat valaan sisällä kulkevilla käytävillä hurjaa vauhtia. Välillä he olivat ylösalaisin ja Ona oli iloinen, että hän oli kiinnittänyt turvavyönsä. Pian he sinkoutuivat ulos valaasta takaisin mereen. Ja keskelle hurjaa taistelua.
Ihahaa?
Kopotikopoti?
Vastaukset näihin laukkaaviin kysymyksiin ja paljon muuta hevostelua seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti