Day 234: Sweating like a pig

Aamulla lähdimme kävelylle Kata Beachille. Kuumuus oli jo aamusta melkoinen, ja rantakin tupaten täynnä ihmisiä joko aurinkotuoleissa makaamassa tai vedenrajassa kävelemässä. Kata Beach on ehkä kilometrin pituinen, tai voi se olla pitempikin, vaikea arvioida, ja koko matkalle on sijoitettu aurinkotuoleja vieri vereen. Onneksi tuolien ja veden väliin jäi leveä kaistale hiekkaa, jolla voi kävellä rauhassa. Otimme aurinkoa kävellen rantaa pitkin, ja ihmettelimme miksi juuri keski-ikäiset naiset kulkivat rannalla yläosattomissa, ehkäpä he kuuluivat vapautuneeseen sukupolveen tai jotain. Palasimme hotelliin pakkaamaan ja vaihdoimme sitten asuinsijaa. Tuntui hyvältä lähteä Ibiksestä, emme viihtyneet siellä yhtään. Huone oli kyllä hyvä mutta se muu meininki alkoi tympiä aika nopeasti. Kolmen seuraavan päivän ajan majailemme Fantasy Hill Bungalowsissa, joka vaikuttaa siistiltä ja mukavalta paikalta. Lähdimme ostamaan vettä ja pyörimme samalla kaupoissa, ja hikoilimme kosteassa helteessä niin että alkoi jo heikottaa, oli veden juominen nimittäin jäänyt vähälle epähuomiossa. Onneksi apua löytyi läheltä ja ostimme monta pullollista vettä ja palasimme pullojen kera hotellihuoneeseen lepäämään. Minulla alkoi särkeä päätä helteen ja veden puutteen takia, mutta syömään oli pakko lähteä, kun nälkä alkoi jo kiusata ikävästi. Katsoimme äkkiä Trip Advisorystä löytyisikö läheltä jotain suositeltua ravintolaa, ja Katan ykkösmesta sattuikin olemaan melkein nurkan takana, joten sinne suuntasimme. Lucky Tom's ravintola oli pieni perheyritys, ja iltaisin kuulemma niin suosittu että pöytävarausta suositeltiin. Lounasaikaan siellä oli tilaa hyvin, ja pääsimme heti syömään. Tilasimme paikallista kalaa currykastikkeessa, alkupalaksi kevätrullia ja jälkiruoaksi mangoa tahmean kookosriisin kera ja banaanipannukakkuja, jotka molemmat ovat klassisia thaikku-jälkkäreitä. Kala oli hyvä mutta niin kovin laiha, ettei siitä hirveästi lihoja irronnut. Ihastuin suuresti mangojälkkäriin, se on uusi lempparini. Mmm, kookos ja mango, ei voi mennä pieleen. Syötyämme palasimme huoneeseemme, sillä päänsärky vaati lääkettä ja viileitä sisätiloja. Surffailimme ja katselimme telkkaria, ja illan pimettyä lähdimme taas nälän ajamina ulos etsimään ruokaa. En päässyt montaa metriä eteenpäin kun jo uin hiessä, voi hyvä tavaton tätä hikoilun määrää. Kuljimme parisen tuntia katselemassa iltaelämää ja baarien esiintyjiä, näimme pari bändiä ja yhden kauppakeskustasoisen urkurilaulajan ja aasialaisen Elviksen karaokebaarissa. Iltapalaksi ostimme katukojusta banaani-nutella-pannarit, ne oli tehty ihan eri tyylillä kuin se lounaalla maistamamme pannari. Pidimme kovasti näistä kojun pannareista, niitä saa eri täytteillä eikä hinta huimaa päätä, joten varmasti tulee toistekin haettua.

Lucky Tom's: spring rolls, fresh fish with curry sauce and steamed rice, mango with sticky rice and banana pancake; 720 bahtia (17.9 euroa)

Uusi majapaikkamme seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Our new home for the next three days.

Herkullisia kevätrullia lounaalla. Delicious spring rolls at lunch.

Hyvä mutta surullisen laiha kala. Good but sadly thin fish.

Uusi lempijälkiruoka, mangoa tahmean kookosriisin kera. My new favorite, mango with sticky rice.

Hauska autobaari. Funny car bar.

Päivän kalasaalis, josta sai valita mieleisensä ja ravintola teki siitä aterian. Catch of the day: you could choose your own fish and the restaurant made a meal for you.

Herkkupannarit eli rotit iltapalaksi. Yummy pancakes, rotis, for evening snack.

Nutella sopii mainiosti pannarin päälle. Nutella is the perfect companion for the pancake.

Toinenkin autobaari, heti kun yhdellä on hyvä idea niin muut kopioivat. Another car bar, the minute someone has a good idea somebody else copies it.

Carlos Drake, seikkailija

Luku 234

Svalbard asteli Jupiterin pinnalla etsien snöffeään (hän oli irroittanut otteensa snöffen hihnasta nähdessään loistavan tarjouksen aidoista Holex-tyhjiökelloista. Vain 5 Jupiterinlanttia per kello tai kymmenen kelloa sadalla lantilla). "Snöffeee, snöffesnöffesnöffee!" , huuteli Svalbard. Seuraavassa hetkessä Svalbard unohti snöffensä täydellisesti, sillä hän näki lyhyen matkan päässä kiinnostavan näköisen kahvilan: "Sundollars", ilmoitti neonkyltti. Svalbard suuntasi oitis kulkunsa sinne. "Triplajuustoespresso kaikilla mausteilla!", ilmoitti Svalbard tilauksensa. Tiskin takana oleva kymmenlonkeroinen- ja päinen asfvaakki katsoi Svalbardia tiukasti silmiin ja sanoi: "kerro minulle äidistäsi!" 

Kertooko Svalbard äidistään?

Kertooko asfvaakki äidistään?

Onko asfvaakeilla äitejä?

Vastaukset näihin äidillisiin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.