sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Day 43: Polttaa kesäkatu kuuma


Ihanaa, olo oli jo paljon parempi herätessä, lähes terve! Hitaan ja nautinnollisen aamukahvihetken (parvekkeella auringonpaisteessa tietysti) jälkeen lähdettiin kävellen taas Alexander Platzille, tällä kertaa tarkoituksenamme tutustua Galeria Kaufhofiin ja erityisesti sen ruokaosastoon. Vastasi Stockmannia, herkkuja siis löytyi mutta mikään ei oikein jaksanut meitä innostaa, paitsi paikalliset viinit. Tähänkö on tultu, että notkuvat herkkutiskit eivät enää saa meitä polvilleen? Voi miten kamalaa jos näin on! 

Matkamme periaatteena on, että niin pitkälle kuin mahdollista nautitaan paikallisia herkkuja tuontituotteiden sijaan, ja niinpä ostimme kuuman helteisen illan piristykseksi saksalaista weissburgunder-valkkaria, Dreissigacker nimeltään. Kävimme välillä kotona levähtämässä, ja lähdimme illalla kävelylle lähiseudulle, ihan vaan haistelemaan atmosfääriä ja katsomaan, mitä nurkan takaa löytyy. Piipahdimme läheisessä Mauerparkissa, missä paikalliset nauttivat olutta (koko päivän kaupungilla on tullut vastaan ihmisiä Becksin sixpackit käsissään ja nyt tiedän, mihin he olivat matkalla). Sieltä jatkoimme matkaa rauhalliseen tahtiin maleksien ja näimme mm. lastentarhaksi muutetun vesitornin, paljon graffiteja, perheitä ja nuoria baareissa ja ravintoloissa, luomutuotteisiin erikoistuneita isoja myymälöitä ja upean vaaleanpunaisen auringonlaskun ja piskuisen kuunsirpin. Hyvillä mielin tulimme kotiin maistelemaan valkoviiniä ja hyvinhän se onkin maistunut, oikein raikasta ja kepeää on tämä laatu, ei kissanpissasta tietoakaan. Ja iloitsemme siitä, että nettikin vielä toistaiseksi toimii. Harmi vain, että Saksassa on estetty katsomasta monia musajuttuja, emme päässeet tsekkaamaan Tori Amoksen uutta videota, buhuhuuu.

Graffiteja täällä riittää. Lots of graffitis around here.

Berliinissä on paljon hienoja ovia, tässä yksi. There are lots of pretty doors in berlin, here's one.

Entinen vesitorni, nykyinen lastentarha. Ex-water tower, now a kindergarten.

Kaunis ilta, kuu ja kaikki. Beautiful night, moon and everything.

Tästä viinistä pidimme. We liked this wine.


Carlos Drake, seikkailija.

Luku 43

Pulla nautti lentäessään kahvia ja pullaa. Pulla oli nautinnonhaluinen alus, joka arvosti elämän parempia puolia. Hän ryysti antaumuksella kahvia lautaselta sokeripalan lävitse, juuri niin kuin hänen isoäitinsä Leeta oli opettanut ja haukkasi pullaa päälle (nisukin oli Leetan itse leipomaa. Pullalla oli useamman vuosisadan varastot kryogeenisessä syväjäädytyksessä ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka sattuisi keikka venymään.) Kahvittelun aikana hänen automaattiohjauksensa Olaf piti hommat hallussa ja reitin oikeana. Pulla inhosi sitä, että hän joutui keskeyttämään kahvitaukonsa. Ongelma oli siinä, että hänen kahvitaukonsa saattoivat joskus venähtää parinkin viikon mittaisiksi. Silloin Olaf joutui ylitöihin ja painamaan pitkää viikkoa. Pulla oli saanut jo useamman huomautuksen elävien alusten liitolta ylityörajojen ylittämisestä. Hän tietenkin viis veisasi mokomista ja piti kahvitaukojaan entiseen malliin. Hän lensi parhaillaan kohti Pumpernickel-galaksia loimu9 vauhdilla, jyräten ohimennen äidistään eksyneen klimmpiasteroidin (Olaf oli täydessä unessa tehtyään taas liikaa ylitöitä). Frank oli myös unessa juotuaan pullollisen Patelan Ponua ja tapeltuaan virtuaalisen Martha Stewartin kanssa parin minuutin ajan. Aluksessa vallitsi leppoisa hiljaisuus, kuului vain Pullan ryystäminen ja mussuttaminen ja kaappikellon raksutus. Kuului myöskin itsepintainen hälytysääni, joka varoitti lähestyvästä vihollisyökkäyksestä. Aikaa yökkäyksen torjumiseen oli enää neljä sekuntia, eikun kolme, eikun kaksi, eikun yksi, eikun…

Oliko pullassa tarpeeksi kardemummaa?

Oliko Pullassa tarpeeksi kardemummaa?

Miksi tässä tarinassa on noin typeriä nimiä?

Miten voi estää yökkäyksen?

Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta yököttävää seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti