tiistai 20. syyskuuta 2011

Day 60: Unforgivably lazy

Ihanaa laiskotella koko päivä ilman mitään suunnitelmia tai aikomustakaan tehdä mitään vähänkään järkevää. Joimme aamukahvit ja iltapäiväkahvitkin parvekkeella auringon lämmössä paistatellen, ihan mieletöntä että vielä näin myöhään täällä voi istuskella kesähepenissä ulkona. Heti auringon laskiessa tulee kyllä niin kylmä että sitten tarvitseekin takkia. Välillä on pötkötelty ja luettu, ja tehty helppoa ja huokeaa kotiruokaa edellisen asukkaan jättämistä tarvikkeista. Voi mitä herkkuja voikaan loihtia makaroonista, papupurkista ja bratwurstista... Illan laskeutuessa katselemme saksalaista X-factoria ja pohdimme teoreettisella tasolla pitäisikö jotain tehdä vai eikö. Hauskasti dekadenssi olo valtaa mielen heti kun heittäytyy irti kaikista askareista mitä on tottunut päivän mittaan tekemään. Luulenpa että tänään yön laskeutuessa kaksi laiskiaista valvoo kun uni ei tule silmään.

PS. Ei avaudu helpolla se Torin uusi levy, ei...


Carlos Drake, seikkailija

Luku 60


Carlos oli juuri joutumaisillaan lihapullien kitaan, kun kastikkeesta nousi sinivalaan kokoinen nakki ja ahmaisi kaikki lihapullat ja samalla ison perunamuusisaarekkeen, joka sattui kellumaan aluksen lähellä. Nakki sukelsi takaisin kastikkeeseen ja jätti Carloksen heilumaan aluksen keulaan ilmavirrassaan. Ei kulunut kuin lyhyt hetki ja hän kuuli kuinka joku huusi aluksen kannelta: "Hoi! Lakritsipiraatteja näkyvissä. Valmistautukaa taisteluun". Alus kääntyi rajusti ja Carlos heilahti vastakkaiseen suuntaan. Sitten hän tunsi, että häntä hinattiin ylöspäin ja pian hänet nostettin kannelle. Valkoparta seisoi hänen edessään ja ojensi Carlokselle miekan ja pistoolin. "Olemme vihollisen hyökkäyksen kohteena ja tarrvitsemme jokaisen taistelemaan kykenevän. Sinä saat kelvata parremman puutteessa!" Valkoparta kääntyi jakamaan käskyjä seiteissä ahkeroiville hämähäkeille ja jätti Carloksen seisomaan hämmentyneen näköisenä. Hän katseli ympärilleen ja näki aivan heidän vieressään mustan aluksen, jolla oli punaiset purjeet. Vihollisaluksen kannella näkyi  mustia ja punaisia veneen muotoisia hahmoja miekat käsissään. Pian alukset olivat rinnakkain ja kiinni toisissaan niin, että viholliset pääsivät hyppäämään Valkoparran aluksen kannelle. Carlos peräytyi ja etsi samalla katseellaan Valkoparran miehistöä. Kansi oli tyhjä ja hämähäkitkin olivat kadonneet jonnekin. Carlos kääntyi katsomaan valtaajia ja näki ison joukon lakritsa- ja vadelmaveneitä miekat ja pistoolit käsissään. Ne lähestyivät Carlosta uhkaavan oloisina. "Tämähän on jo aivan älytöntä", mietti Carlos mielessään. "Lihapullahait ja Nakkivalas olivat sentään pelottavia, mutta merirosvoirtokarkit ovat pelkästään naurettavia!" Ja vihdoin koitti hetki, jolloin Carlos pääsi vapauttamaan sisäisen sankarinsa ja osoittamaan miehuutensa. Hän ryntäsi kohti vihollista miekka ojossa.


On nälkä, joko ollaan perillä?


Saako ruuan jälkeen karkkia?


Vastaukset näihin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.





  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti