tiistai 6. syyskuuta 2011

Day 45: Staying inside, mostly

Yöllä alkoi satamaan rankasti joten päivä oli mitä parhain sisähommiin. Niinpä olemmekin surffanneet varmaan 12 tuntia netissä suunnittelemassa matkaa ja etsimässä majoituksia. Netti on vielä toistaiseksi pelannut, sormet ristissä täällä surffaillaan. Illalla kävimme sateen tauottua ulkosalla pikku lenkin, ja huomasimme että maanantai-illat eivät ole täällä ihan niin kuolleita kuin Helsingissä, mutta hiljaisempaa oli kuin muina iltoina. Ehkä se johtui koko päivän kestäneestä sateesta. Nyt päässä pyörii kaikki se data mitä päivän mittaan on netistä lukenut, saa nähdä miten levottomia unia näkee ensi yönä. Ihan sellainen olo kuin olisi ollut töissä.


Carlos Drake, seikkailija

Luku 45


Carlos käveli katua pitkin ilman päämäärää, suunnitelmaa tai pienintäkään ajatusta, eli kyseessä oli ihan normitilanne. Elvander slurkki vähän matkan päässä uusin Marie Claire kainalossaan. Näin kaksikko eteni hitaasti kohti kaupungin hihhulikortteleita, kansankielessä ne tunnettiin nimellä Hippiestan. Pian näkyi värikkäisiin kaapuihin pukeutuneita hieltä haisevia rastalettejä ja kaikenmaailman omituisen krääsän kaupustelijoita (hyvin suosittu myyntituote näytti olevan uusi digitaalikello, joka oli naamioitu näyttämään vanhalta ja rikkinäiseltä). Carlos käveli mietteissään kumoon pari hare krishnaa ja kompastui kadulla lojuvaan kerjäläiseen, joka tarkemmin katsottuna paljastui entiseksi java-koodariksi. Jonkin aikaa käveltyään hän huomasi kadun reunassa ennustajan teltan, jonka edessä oli kyltti: Madame Lykky Tuuri ennustaa tulevaisuutesi ja tietää muun muuassa kaiken! "Ahaa", mietti Carlos mielessään, "Tuoltahan minä saankin neuvoja". Hän nosti teltanliepeen syrjään ja astui sisään. Sisällä oli hämärää mutta siitä huolimatta hän erotti Madamen seisomassa teltan takaosassa ja suutelemassa intohimoisesti Harry Potteriksi pukeutuneen rähjäisen harmaapartaisen herran kanssa (lopputuloksena herra näytti enimmäkseen Winston Churchilliltä). "Hemhem!" Carlos ryki hienotunteisesti saadakseen suutelevan parin huomion. "Muiskmitäh!", sanoi Madame kääntyen katsomaan Carlosta yllättyneen oloisesti. "Mitä tapoja, ettekö osaa koputtaa?" Carlos kääntyi ja lähti ulos teltasta, koska ei osannut vastata tuollaiseen kysymykseen.  Madamesta ei tainnut muutenkaan olla hänelle mitään apua. Carlos jatkoi siis matkaansa syvemmälle Hippiestanin syövereihin.


Miksi tässä tarinassa suudellaan niin paljon?


Onko Elvander vaihtanut suosikkilukemistansa pysyvästi?


Aikooko Elvander vaihtaa letitystyyliänsä jossain vaiheessa?


Vastaukset näihin ennalta-arvattaviin kysymyksiin ja paljon muuta seuraavassa jaksossa tarinassa Carlos Drake, seikkailija.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti